Nappula on sekaisin

Hupsista heijakkaa, kyllä se aikaa vaan lentää Suomessakin. Kaksi viikkoa hujahtanut täällä ihan tuosta vain. Ja tuntuu, ettei juuri mitään ole vielä ehtinyt tekemään, vaikka ehkä oikeasti onkin. Yhtä ja toista. Ja paljon on silti tekemättä. Matkasin Suomeen kahdestaan Nappulan kanssa ja pieni kanssaihminen on ollut tästä muutoksesta - no hieman sekaisin.

Ensimmäiset päivät hän roikkui lahkeessani ja toisteli "äiti, äiti". Ja ihmeekseen huomasi, että esimerkiksi leikkipuistossa muut ymmärsivät mitä hän sanoi. Niin ja tietysti hän ymmärsi mitä muut ympärillä olevat ihmiset puhuivat. Lienee merkillistä.

Sen jälkeen alkoivat kyselyt ja toteamukset: "Missä nyt ollaan?", "Mennäänkö sinne?", "Nyt ollaan Turussa". Pakkaa ehkä hieman sekoitti se, että edellisen puoli vuotta olimme muutamaa yöpymistä vaatinutta viikonloppureissua lukuunottamatta olleet samoilla kulmilla. Ja Suomeen saavuttuamme vietimme ensin muutaman yön kaupungissa, jonka jälkeen lähdimme juhannuksen viettoon mökkimaisemiin. Ja sitten taas takaisin kaupunkiin.

Tämän kesän asumme ihan omassa kodissamme eli palasimme samaan paikkaan, josta tammikuussa singahdimme vihreälle saarelle. Täällä siis odottivat monet tutut jutut, lukuunottamatta ne roippeet, jotka lähetimme muuttokuormassa Irlantiin. Olin siis jättänyt tänne  joitakin Nappulan leluja ja kirjoja. Yllätys oli kuitenkin suuri, koska hän ei tuntunut muistavat tästä asunnosta tai tavaroistaan yhtikäs mitään. Mihinkään ei ainakaan tullut sellaista tuttua reaktiota. Vaan lähinnä käveli ympäriinsä ja ihmetteli ääneen "Missä nyt ollaan?".

Ruokapöydässä hän totesi yhtenä päivänä "Ei ole alustaa" (hänellä on Irlannin kodissa Muumi -tabletti) ja jatkoi pian "Se on kotona".
Niin, pieni ihminen on nähtävästi omaksunut mikä on koti ja missä ollaan vierailulla.

Oli se koti tai alusta missä hyvänsä niin siitä huolimatta "isä on töissä". Oli päivä tai vuorokaudenaika mikä hyvänsä. Pian loppuu miehen kevätkauden vääntö ja hän pääsee toviksi lomailemaan kanssamme Suomeen.