Irkkupubissa

Pubeista jos jostakin Irlanti tunnetaan. Ja siihen lienee ihan perustellut syynsä. Suomen väkimäärää pienemmästä valtiosta löytyy yli 7100 irkkupubia. Pubi toimittaa vielä tänäkin päivänä toisen olohuoneen virkaa monelle irlantiaiselle. Paikka johon saatetaan pistäytyä työpäivän päätteeksi, paikka johon mennään seuraamaan urheilun tähtihetkiä, paikka josta vähintäänkin viikonloppuisin kantautuu iloinen musiikin poljento ja paikka, johon mennään sunnuntailounaalla koko perheen voimin - isovanhemmat ja kummin kaimat mukaan lukien.

Useimmat pubit avaavat ovensa jo reilusti ennen puolta päivää, sen sijaan yön pikkutuntien viettopaikkoja irkkupubit eivät ole, sillä suurin osa sulkee ovensa puolen yön aikaan. Jotkut niin sanotulla myöhäisillan lisenssin saaneet pubit saavat olla avoinna puoleen kahteen.

Näin joulun alla olen kuullut monen monta tarinaa siitä, kuinka perheen jouluaterian jälkeen on suunnattu pubiin parille ja sieltä sitten suoraan kirkkoon myöhäisillan joulumessuun. Siinä on ollut huono paheksua kanssaistujia, kun suurin osa porukasta on ottanut joulun sanaa vastaan hieman hihitellen. 

Irlantilaisen toisen olohuoneen merkityksestä on saanut kuulla ja lukea myös huonoja uutisia. Monet, etenkin syrjäseutujen pubit ovat sulkeneet oviaan, koska asiakkaita ei ole enää entiseen malliin. Noin yleisesti ottaen alkoholinkulutus on laskenut ja ihmiset viettävät enemmän vapaa-aikaansa kotona tai muissa puuhissa. Yksi iso tekijä tälle on nollatoleranssi, joka astui voimaan tämän vuoden alusta. Sen jälkeen moni ei ole uskaltanut lähteä yhdelle ja hypätä auton rattiin sen jälkeen. Juttuni tueksi löysin Irish Timesin artikkelin, jossa kerrotaan, että Irlannissa on vuonna 2019 1500 pubia vähemmän kuin vuonna 2006.

Jos itse asuisin Irlannissa toisessa elämäntilanteessa, tietäisin viettäväni paljon enemmän aikaa pubeissa. Eikä niinkään sen takia, että juomahammasta kolottaisi nykytilaa enemmän, vaan kävisin nauttimassa taidokkaasta livemusiikista, jota etenkin viikonloppuisin on tarjolla pubissa jos toisessa. Meidänkin asuttamassa rapian 20 000 pikkukaupungissa ei riitä kahden käden sormet, jos lähdetään laskemaan kuinka monessa pubissa soitetaan vähintään kahtena iltana viikossa livemusiikkia.

Livemusiikin ohella muutamat muut asiat kuuluvat ehdottomana osana irkkupubikulttuuriin. Pubin seinät on koristeltu paikallisten urheilusuuruuksien tai joukkueiden kuvilla. Joko paikallisen GAA-joukkueen kuvalla 60- luvulta tai 2000-luvulta. Toinen klassikko on vanhat ja somat Guinness mainokset. Pubiin mennessä ei voi välttyä keskustelulta siitä, missä pubissa myydään kaupungin parasta Guinnessta. Tämä logiikka ei ole täysin itselle auennut, koska samaa Dublinin St. James Gate illa  pantua tavaraa sen pitäisi olla joka pubissa. Mutta ehkäpä parempaan makuun vaikuttaa putkien puhtaus tai oikeaoppinen laskutapa. Ja se kannattaa vielä muistaa, kun lähdet porukalla irkkupubiin, kuuluvat siihen kierrokset. Toisin sanoen kun sinulle tarjotaan, olet velvoitettu tarjoamaan vastavuoroisesti kierroksen muille kanssaistujille.

Sláinte!

Lue myös Irkkupubissa ruokailemisesta kirjoittamani postaus (klik)