Päivän happihyppely

Olen yrittänyt noudattaa täälläkin Suomessa tottumaani tapaan ”kaksi kertaa ulkoilua päivässä”. Suomessa totuin siihen, että lyhyellä iskuetäisyydeltä löytyi vähintään viisi leikkipuistoa ja päiväsaikaan siellä oli aina joku muukin peuhaamassa. Leikkipistoissa olen viimeisen puolen vuoden aikana solminut monta uutta tuttavuutta, sen vuoksi kuvittelin vetäväni saman ässän täälläkin hihasta. Noup. Täältä olen löytänyt tasan yhden leikkipuiston kaupungin keskustasta. Puistossa itsessään ei ole mitään vikaa, lähinnä ihmettelen puistojen vähyyttä. Olen muutamalta ihmiseltä kysynyt leikkipuistoista ja kaikki ovat maininneet tämän yhden ja saman paikan.

Asumme rauhallisessa nukkumalähiössä, jossa on noin nelisenkymmentä kutakuinkin samankaltaista omakotitaloa. Alueella on pieni puistokaistale. Mielessäni olen suunnitellut tälle alueelle keinut, hiekkalaatikon, penkit ja muuta mukavaa, mutta viheraluetta hallitsee ainoastaan tuulenpieksemä jalkapallomaali. Kunhan tyttären taidot kasvavat, voimme toki mennä siihen potkimaan palloa, mutta siihen menee vielä tovi jos toinenkin. Kaikesta päätellen alueella asuu aika paljon lapsia, koska monessa pihassa näyttää olevan keinu, trampoliini, palloja ynnä muuta lapsista kielivää. Hämmennys on ollut jokseenkin suuri koska varsinkaan aamupäivisin näillä kulmilla ei näy ketään. Yksi auto saattaa huristaa ohi ja siinä se. Lienevätkö kaikki muut sitten koulussa tai päiväkodissa? Vai kömpivätkö ulos koloistaan vasta keväämmällä?

Mainitsemaani keskustan leikkipuistoon kävelee meiltä puolisen tuntia. Siellä olemme käyneet nyt muutamina päivänä keinumassa ja viettämässä aikaa. Varsinaista juttukaveria en ole puistosta vielä löytänyt, sillä ainakin arkisin siellä on ollut lähinnä isovanhempia lastenlastensa kanssa. Samaten venäjää ja muita slaavilaisia kieliä on kuulunut jonkin verran, joten jutustelu on jäänyt vähemmälle.

Puistossa on pistänyt silmään lasten pukeutuminen. Tällä ollessamme lämpötila on ollut jotakin +5-10 asteen väliltä, mutta ajoittainen kostean viileä tuuli tekee säästä kylmemmän tuntuisen. Meidän nappulalla on ollut Suomesta tuotu Reiman talvihaalari, rukkaset ja leuan alta sidottava myssy. Ja muita ulkovaatteita ei ole tarjotakaan ennen kuin tavaramme saapuvat tänne. Tämä lapsen asukokonaisuus on herättänyt selkeästi ihmetystä. Paikalliset lapset kun ovat ohuissa trikoissa/collegehousuissa ja toppatakissa, välillä pelkässä hupparissa. Hanskat puuttuvat kokonaan ja usein myös hattu. Sen sijaan aikuisilla näkee päässä muodikkaita tupsupipoja. Itse en herkästi palelevana pärjäisi vielä pelkissä collegevaatteissa ulkona vaan olen todennut coretexin aika lyömättömäksi varustukseksi.