Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun muuton aika häämöttää horisontissa? Ensin on aikaa vaikka sun mihin "eihän tässä vielä mikään kiire ole" -asenteella. Sitten alkaa pukkaamaan tuskanhikeä ja ahdistusta koko homman kanssa. Useiden rutistusten jälkeen on se olo, että melkeinhän tuo on homma pulkassa. Ja niinkuin aina. Se ei ikinä kuitenkaan ole.
Eilen kävin muun muassa hakemassa vielä muutamat asiat kahdesta asuntoomme kuuluvasta varastosta, jotka mieheni sanojen mukaan olivat "tyhjiä". Tosiasiassa varastojen kanssa hulahti kaksi tuntia. Löytyi yllätyksiä ja lisää yllätyksiä. Oletetut tyhjät laatikot eivät olleetkaan tyhjiä vaan sisältä paljastui kaikenmoisia kätkettyjä aarteita. Olen muistanut omistavani yhtä sun toista, mitä en ole nähtävästi vuosiin muistanut, saati tarvinnut.
Kävin loppuvuodesta ison osan tavaroitamme läpi. Myin niitä kirpparilla, vein kierrätykseen ja heitin paljon pois. Kuvittelin siis kesällä asuntoon tullessa, että nyt siellä on enää vain se tarpeellinen. Puoli vuotta muualla oli nähtävästi tehnyt tehtävänsä ja todella monelle tavaralle ja asialle oli tässä vaiheessa helppo sanoa heipat. Sekä tehdä ihmeellisiä löytöjä muka jo läpikäytyjen tavaroiden joukosta. Vai keneltä muulta löytyy Hippo-pankkikirja 80-luvun taitteesta tai lähes uudenkarhea Silvermatic -kortti?
Sain käydä pinoittain vaatteita läpi ja ihmetellä miksi näitä kaikkia on oikein säästänyt? Varsinkaan niitä monia hameita ja shortseja, jotka eivät edes mahtuneet päälle. Niiden suhteen päätin olla realisti, enkä optimisti. Vaikka todella toivonkin, että tulee taas se aika, jolloin pääsen harrastamaan liikuntaa aktiivisemmin.
Homman edistymisestä ja lopun häämöttämisestä kertonee seuraava kuva.
Hei hoi ja tohinalla kohti kalkkiviivoja!
Voi, kun olisimme jo tuossa vaiheessa! Koko kesä on tyhjennetty täällä Irlannissa vinttiä ja varastoa, pakattu, kierrätetty, annettu, myyty...eikä mikään näytä purevan tähän tavaramäärään. Meillä ei edes ole lapsia!
VastaaPoistaTeemme kaikkea näköjään päinvastaisessa järjestyksessä, katselin kauhulla kuvista vuokra-asuntomme kattohärveleitä, miten tuohon muka saa jonkun lampun? En ole ikinä kytkenyt mitään 'sokeripalaa' ja kuten tiedät, Irlannissa kaikki on toisin. Eli tuomme kaikki mahdolliset pöytälamput, jottei tarvitse taskulampun valossa kulkea! Nukumme todennäköisesti lattialla, kunnes muuttokuorma tulee, ja syömme (noutopitsoja) matkalaukun päällä. Hirveätä tämä muuttaminen! Tsemppiä!
Tsemppiä teille!
PoistaMuista toki, että tarvitset tässä päässä adapteria niihin irkkupistokkeisiin pöytälamppuihin. Olen itsekin nukkunut jo monta viikkoa patjan päällä, kun sain sängyn myytyä ja sitten sohvan, jolle siirryin nukkumaan sängyn jälkeen. Toivottavasti saat jonkun talonmiehen tai vuokra-aviomiehen (joo, niitäkin saa vuokrattua) jeesimään kattolamppujen kanssa.
Sitä ehtii kummasti aina unohtamaan kuinka työlästä tämä muuttaminen on.
Joo niitä on jo monta, adaptoreita. Täytyy hälyttää joku miestuttu asentamaan lamput. Kumma kun kaikki pitää olla erilaista!
PoistaOlishan se tylsää, jos kaikki olisi samanlaista :)
PoistaP.s. Osuvan hauska tuo sivupaneelisi mainos: illallinen pimeässä kahdelle!
VastaaPoista:D
Poista