Viiden tähden iltapäivätee

Tällä kertaa kotikollarit ja elbailuhupparit saivat jäädä roikkumaan tuolin selkänojalle. Oli aika pistää pykälää parempaa päälle ja suunnata entisen kreivin maille iltapäivän viettoon.

Kohteenamme oli suloinen Adaren kylä (klik). Kylän laidalla, Maigue joen törmällä on 1800 -luvun alkupuolella rakennettu suuri, kaunis harmaasta kivestä rakennettu kartano. Hulppea kartano oli yli vuosisadan saman suvun hallussa, kunnes se myytiin rahavaikeuksien vuoksi 1980-luvun lopulla irlantilais-amerikkalaiselle sijoittajalle. Tämän myötä kartanosta suurine tiluksineen kunnostettiin hotelli golfkenttineen. Vuonna 2015 Adare Manorin osti yksi irlannin rikkaimmista – vedonlyönnillä omaisuutensa takonut liikemies. Huolellisen remontin jälkeen luksushotelli avasi ovensa uudelleen loppuvuodesta 2017.

Manorin kartanohotelli on täysin piilossa Adaren kylän halki kulkevalta tieltä. Jostakin tavallisuudesta poikkeavasta kertoo ainoastaan se, että kartanon portille rakennetun pienen kiviseinäisen rakennuksen edessä käyskentelee frakkiin ja korkeaan silinteriin pukeutunut porttivahti. Sisälle ei pääse noin vain, vaan varaus ja ilmoitus tulosta on täytynyt tehdä etukäteen. Kohtelias porttieeri opastaa meitä ajamaan eteenpäin vehreän puiston läpi kartanohotellin ovelle. Siellä meitä pyydetään astumaan ulos autosta ja käymään sisään, sillä välin kuin meidät vastaanottanut henkilö ajaa automme parkkiin.

Manor on kunnostettu pieteetillä. Jo astuessa sisään korkeaan aulatilaan, se henkii miekkoineen, puukaiverruksineen ja patsaineen arvokasta vanhan ajan henkeä. Takassa roihuaa tuli ja sen ympärille asetetut sohvat kutsuvat istumaan. Vaan nyt ei ole kölllöttelyn aika, sillä olemme saapuneet iltapäiväteelle entisen kreivin taloon.

Iltapäivätee on katettu yläkertaan. Suureen saliin, joka toimi aikoinaan kreivin perheen olohuoneena. Valkoisin pöytäliinoin peitetyillä pöydillä koreilivat hopeiset sokerikulhot ja kermakot sekä arvokkaannäköiset astiat. Tilassa on korkea kaareutuva katto, jota koristavat kattomaalaukset. Useampi viehättävä takka ja ikkunoissa kauniita lasimaalauksia. Seinällä on vanhoja taidekankaita toimittamassa taulujen virkaa, alempaa seiniä peittää kauniisti kaiverrettu puupaneli.

Iltapäivätee alkoi pienillä suolapaloilla – erilaisilla täytetyillä leivillä. Tämän jälkeen luvassa olivat lämpimät skonesit, sillä eihän oikea iltapäivätee ole mitään ilman niitä! Lopuksi pöytään kannettiin makeita leivoksia. Vaikka lukeudunkin makeiden ystäviin, tuli noilla leivosmäärillä vedettyä sellaiset sokeriöverit, että olisin mielummin vaihtanut pari makeaa herkkupalaa suolaisiin. Salissa valtasi koko parituntisen teehetken ajan rauhallinen, lähes harras tunnelma. Mukana olleet lapset jaksoivat olla saamiensa herkkujen ansiosta ihmeen rauhallisesti.

Vatsa täynnä makeuksia oli mukava mennä iltapäiväteen jälkeen kävelylle kartanon puutarhaan. Minä ihastelin talon kaunista arkkitehtuuria sen yhteensopivan puutarhan kanssa, lapset keräsivät kiviä ja kirmasivat nurmikolla ja mies kuolasi puutarhan vieressä aukeavaa golfviheriötä – jokaiselle siis jotakin.

Jos retkesi suuntautuu joskus Irlantiin tai naapurisaarelle, suosittelen käyttämään yhden iltapäivän herkutteluun ja teen ryystämiseen (kahviakin saa) iltapäiväteen merkeissä. Sitä tarjoavat ainakin monet hivenen paremmat hotellit, eikä tarvitse olla hotellin asiakas käydäkseen teellä. Teehetki on useimmiten sen verran tuhti, että ajaa lounaan asiaa – ainakin jos suo joskus itselleen hivenen makeamman lounaan. Sesongin aikana ja suosituimmissa paikossa varaus kannattaa ehdottomasti tehdä etukäteen.

Lue myös: Kakulla linnassa