6. marraskuuta 2017

Omalla lomalla Dublinissa

dublin, pinkki ovi, värikkäät ovet, tiilitalorivitalo


Nyt se sitten vihdoin tapahtui, pääsin odotetulle omalle lomalle Dubliniin. Pariksi yöksi yksin hotelliin, karkuun kotitöitä ja venkoilevaa kaksi vuotiasta. Ja yllättäen, pieni irtiotto kotikuplasta teki eetvarttia. 

Suurempia suunnitelmia minulla ei Dubliniin ollut. Muuta kuin kävellä ympäriinsä, syödä hyvin - ei mitään fine diningia, mutta silleen kivasti kuitenkin - ja saada jonkinlainen pintaraapaisu Irlannin pääkaupunkiin.

metalliaita, pitkät sääret

Puuduttaessani rapiat neljä ja puoli tuntia takapuoltani bussinpenkkiin matkatessani saaren toiselta laidalta toiselle, olin yllättäen enemmän kuin valmis tutustumaan kaupunkiin kävellen. Mukavat ja kuulaat syyssäässä, joista olimme edeltäneet viikot nauttineet länsirannikolla, saivat onneksi jatkoa itärannikolla. Ja hei, mikäs siinä säässä oli kävellessä, kun taivas oli sininen, aurinko paisteli ja sateesta ei ollut tietoakaan. Kulutin viikonlopun aikana kilometrejä toisensa perään kenkieni alla. Pääasiassa menoni oli sellaista päämäärätöntä menoa eli kaupunkihaahuilua parhaimmillaan!

Trinity college, Dublin yliopisto


Ainoa paikka, johon olin etukäteen ajatellut meneväni, muutamien ostosten teon lisäksi, joita en saa omassa pikkukaupungissamme hoidettua, oli Trinity College. Tavakseni on kuin varkain käydä tutustumassa irlantilaisten yliopistokaupunkien kampusalueisiin. Ja käymisen arvoinen paikka se olikin, vaikka arkkitehtuurin puolesta olen tykästynyt enemmän Corkin ja Galwayn yliopistoalueisiin. Ajatuksissa oli käydä myös tutustumassa Guinness Storehouseen eli panimoon, mutta koska tiedän taloudessamme asuvan toisenkin henkilön, jota paikka suurella varmuudella kiinnostaa, päätin jättää siihen tutustumisen johonkin toiseen ajankohtaan.

Liffey river, Liffey joki, metallisilta, dublin


Siispä käyskentelin kutakuinkin Aurajoen levyisen Liffey -joen rantoja. Pyörin joen etelä rannan Tempel Bar:n alueella, joka on täynnä vilkkaita baareja, kahviloita ja ravintoloita. Kuuntelin lukuisia katusoittajia Grafton Street -kävelykadulla ja tein samalla näyteikkunaostoksia. Jatkoin matkaani St. Stephen's Green ja Iveagh Gardens -puistoihin ja vaeltelin puistoalueiden ympärillä olevilla siisteillä asuinalueilla.

Thomas Brown, Dublin, porttieri, punainen pitkä takki

joulupallot katossa, kauppakeskuksen joulukoristeet

St. Stephens Green, puisto


Joen pohjoisrannalta löytyy myös vilkas Henry Street -ostoskatu ja sen kyljessä olevat ostoskeskukset. Sunnuntai aamupäivää kulutin kävelemällä joen pohjoisrannan alueita. Ja paikkansa piti se, mistä olin aiemmin muutamista eri lähteistä lukenutkin, että pohjoispuoli on karumpaa, niin sanottua työläisten aluetta joen etelärantaan verrattuna. 

Nykyinen maalaisemäntä huomasi päässeensä Dublinissa isomman kaupungin imuun, seuratessa paikasta toiseen menevää ihmisvirtaa sekä kuunnellessa kielten sekamelskaa. Arpoessa, mihin monista hyvänkuuloisista paikoista menisi lounaalle ja minne kahville. Tietenkään suuremman kaupungin menossa ei voinut olla huomaamatta kaupungin varjopuolia - lukuisia kerjäläisiä, joista osa romaaneja, mutta valitettavan suuri osa myös oman kaupungin poikia ja tyttöjä. Pitkin vuotta olen kuullut paikallisesta mediasta uutisia Irlannin, erityisesti Dublinin erittäin huonosta asuntotilanteesta, joka on osa syynä ihmisten kodittomuuteen ja kaduilla asumiseen. Molempina iltoina törmäsin kodittomien ruoanjakeluun, joka kertonee omaa karua kieltään kaupungin asuintilanteesta.

Noin muuten Dublinissa yhdistyi kivasti vanha ja uusi. Kunnostetut talot, sekä ne vähän rähjääntymään päässeet julkisivut ja pienet sivukujat. Tunnusomaisinta kaupungille oli mielestäni nelikerroksiset punatiiliset talorivistöt, jotka jatkuivat aina edellisen päätyttyä.

Liffey joki, uusi alue joen rannassa

jazz cafe, Dublin värikkäät tiilet

takorautainen lyhty, tiilitalo, dublin


Mikäli kaupunki ei ole sinulle ennestään tuttu, niin suosittelen Dublinia ehdottomasti pidennetyksi viikonloppukohteeksi. Yksin, yhdessä tai isommalla porukalla. Kaupunki on kooltaan noin Helsingin kokoinen ja se on helppo ottaa haltuun kävellen, toki kaikenlaisia Hop on, Hop off -turistibussejakin löytyy, jos sellaiset kiinnostavat. Lasten kanssakin varmasti tekemistä löytyy, mutta tällä kertaa en kiinnittänyt siihen puoleen huomiota. Muutamat leikkipuistot kyllä bongasin. Katsotaanpa, ehkä joskus tulossa suosituksia lasten kanssa reissaamisesta Dublinissa.

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että Dublin oli hyvä kokemus! Minusta siellä on ihanaa just se, että kävellen pääsee melkein minne vain. Vaikka mulle Dublin ei ole ikinä ollut sellainen todellinen wau-elämys, vaan suuremman vaikutuksen on tehnyt saaren maisemat pääkaupungin ulkopuolella ja historiafriikkinä Irlannin historia noin yleensä, tuli kyllä silti ikävä Dubliniin näiden kuvien jälkeen! Kuukausi sitten olin siellä ja voisin taas lähteä :) -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä ison kaupungin etuna on se, että se ei ole liian suuri vaan nimenomaan kompaktin kokoinen tutustua kävellen. Mulla kävi tosi hyvä tuuri säiden suhteen (tällä hetkellä kotona sade piiskaa ikkunoihin), joten jalkautuminen oli kaikin puolin mukavaa. Kyllä mullekin parhaimmat vibat tästä maasta on jättänyt nuo monet luontokohteet, mutta nyt kun täällä pikku kaupungissa asustelee, niin välillä on vaan kiva vaihtelun vuoksi päästä käymään isolla kirkolla.
      Kiitos kommentistasi Johanna ja eikun odottelemaan seuraavaa lomaa :)

      Poista
  2. Oli varmasti hyvä kohde ja loistava sää kruunasi reissun. Kyllä on taas linssi poiminut hienot kohteet. Tuntuu tosiaan, että ulkomailta on käyty ulkomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kieltämättä, mukava reissu ja hyvä kohde. Ja totta tosiaan ilma oli mitä mainioin! Kiitos kuvakehuista ja kommentistasi!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!