Sademetsässä

Olin alkukesästä lähdössä lasten kanssa ulkoilemaan, kun naapurustossamme asuvan keski-ikäisen Christinan iäkäs äiti tuli rupattelemaan kanssani ja pyysi meitä tyttärensä luokse (joka oli tuolloin töissä) kahville. Vaikka kahvihammasta kolotti, päätin ensin käydä tekemässä pienen lenkin. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin toiveissa oli saada Paddy nukahtamaan vaunuihin ja toiseksi Nappula saisi päästellä suurimmat energiansa potkupyöränsä selässä. Kumpikaan ei lenkin päätteeksi toteutunut, mutta menimme silti koputtelemaan Christinan ovelle. Hänen yli 80 -vuotias äitinsä oli laittanut sillävälin pannun porisemaan. Ja siellä me sitten istuimme perhekuvien ympäröimässä värikkäässä keittiössä.


Yritin pitää lapset kutakuinkin aisoissa ja jutustelimme niitä näitä. Nainen intoutui kertomaan jostakin muistomerkistä ja se ympärille rakennetusta pienestä puistosta oman kotinsa lähellä. Ja siitä se tarina sitten jotenkin lähti polveilemaan yhteen jos toiseenkin paikkaan, jossa hänen mielestä kannattaisi käydä tutustumassa. Jokaisesta kertomastaan paikasta hän yllättäen tiesi jonkun, joku oli aina niitä oman kylän tyttöjä tai poikia tai vähintään tiedettiin joskus vierailleen siinä omassa kylässä. Joku linkki oli sillä puutarhurillakin, joka nai thaimaalaisen vaimon. Perusti tämän kanssa puutarhan. Kasvatti trooppisia kasveja Irlannissa ja pykäsi vielä ravintolankin siihen kylkeen. Iäkkään rouvan tarinaa kuunnellessa tuli sellainen olo, että tuollahan pitää päästä käymään.


Ja niin tapahtui.

Kells Bay Gardens sijaitsee kauniin Ring of Kerryn tieosuuden varrella. Päätien jälkeen ajeltiin melkoisia kärrypolkuja pitkin varsin vehreän ryteikön keskellä, ennenkuin tupsahdimme puutarhan tiluksille. Ennen puutarhaan tutustumista päätimme lounastaa paikan thaimaalaisessa ravintolassa. Ja ei muuten ollut mitään tusinatavaraa se. Vaan todella maittavaa ruokaa! Ruokailun päätteeksi oli vain todettava, että jos olisin mies, etsisin itsekin itselleni thaimaalaisen vaimon.


Se puutarha olikin aikas jännä kokemus. Puutarhan porteista astuessa tuli olo oli kun olisi ollut oikessa sademetsässä, poikkeavan kasvillisuuden lisäksi myös sade oli metsässä. Esteri oli nimittäin parkkeerannut yläpuolellemme ja antoi laulaa lähes täydellä teholla koko vierailumme ajan. Paikan esitteestä luinkin, että alueella sataa vähintään 60 inchiä (152 cm, kertoo google) vuodessa vettä. Eli ihan saakelisti, jos minulta kysytään. Tästä emännästä ei noissa vuosittaisissa sadelukemissa paljoa jäisi pinnan päälle. Ei siis ihmekkään, että kaikkialla oli vihreää. Jättimäisiä saniaisia, sammalta kivimuureilla, puiden varsilla ja paljon kerroksellista kasvillisuutta.

Tästä puutarhasta käyttäisin ennemminkin sanaa metsä. Sademetsä. Metsässä oli useamman kilometrin edestä kävelyreittejä, jonka varrella sai ihailla kasvillisuutta. Kävelyreitti kulki kaikkiaan kuuden puutarhan läpi, joissa oli hivenen erityyppistä kasvillisuutta. Näin maallikkona en tosin nähnyt niiden välillä juurikaan eroa. Kaatuneista puunrungoista oli sinne tänne veistetty dinosauruksia, jotka kieltämättä sopivat kivasti erikoiseen metsään. Metsästä löytyi myös tättärää Irlannin pisin riippusilta (35m). Metsässä suikertelevan reitin varrella oli useita ylemmäs kipuavia paikkoja, joista saattoi ihailla maisemia. Tällä kertaa sää ei tosin antanut mahdollisuutta maisemien ihailuun. Lähellä olevat vuoret olivat sankan sadeverhon takana ja Atlantin suunnassa pystyi yhtä lailla ihailemaan tasaisenharmaata sateista ilmamassaa.


Kävelyreitti päättyi pienelle vesiputoukselle. Asia, joka jaksaa aina ilahduttaa tätä vesiputousfania.

Kells Bay Gardensin historia ulottuu 1800 -luvun puolelle. Paikalla on aikoinaan ollut varakkaan perheen metsästysmaja. Metsästysmajan omistajan pojanpoika teki tiluksille ensimmäisen puutarhan. Pienimuotoista puutarhatoimintaa ylläpidettiin läpi 1900 -luvun. Nykyinen omistaja osti talon ja sitä ympäröivät tilukset vuonna 2006. Kiinnostuksesta eksoottisia kasveja ja saniaisia kohtaan, hän alkoi kasvattamaan puutarhaa. Yleisölle puutarhan portit avattiin vuonna 2008.


Kells Bay Gardens on avoinna ympäri vuoden. Vaikka meille eivät osuneetkaan kaikista suotuisimmat kelit, niin voin lämpimästi suositella tutustumaan paikkaan ja ruokailua erinomaisessa Sala Thai ravintolassa. Ihan pienten lasten kanssa mukaan kannattaa ottaa kantoreppu tai vastaava sillä vaunujen kanssa eteneminen ei paikka paikoin onnistu.