Tuttu ääni aidan takaa

Saimme kesän aikana uudet naapurit. Se blogista tuttu puutarhaa ja puhumista rakastava naapurinrouva ei ole lähtenyt minnekään, vaan nyt puhutaan toisella puolella asuvista naapureista. He ovat remontoineet taloa muutaman kuukauden ja muuttivat meidän ollessamme Suomessa. Tässä naapurissa asui aiemminkin lapsia, mutta he olivat vähän vanhempia. Nyt naapuriin muutti viisivuotias poika. 

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut tuo meidän kolmevuotias Nappula on hieman ujo ja varauksellinen. Sellaista hyvin hitaasti lämpenevää sorttia. Lieneekö syy ujoudessa vai kielilukukon avautamattomuudessa, etten ole kuullut hänen puhuvan englantia kenellekään. Sitä ei lasketa, että hän lauleskelee kotona tai toistelee leikeissään sanoja. Uusimmat tulokkaat ovat muuten stop messing ja listen to me,  mitä lie tapahtunut päiväkodissa? 

Tästä syystä, että hän on aika varauksellinen, olen hyvin pystynyt jättämään hänet pihallemme yksin leikkimään, kun olen mennyt sisälle imettämään Paddya tai tekemään ruokaa. Pihamme ympärillä on aita, muttei porttia, joten halutessaan hän voi mennä tielle. Varovaisen luonteensa vuoksi olen voinut olla aika varma, ettei hän lähde minnekään ja käyn tietysti kurkkimassa ikkunasta tai ovelta mitä hän touhuaa.

Muutama viikko sitten olin tulossa lasten kanssa ruokakaupasta. Pyysin Nappulaa jäämään pihalle siksi aikaa kun käyn tyhjentämässä kauppakassit sisällä. Palasin sen tehtyäni pihalle, mutta lasta ei näkynyt. Kiersin takapihalle ja talon ympäri. Ei sielläkään. Kiersin talon vielä toiseen suuntaan, josko hän oli parhaillaan kiertämässä taloa. Ei tullut vastaan. Kävin vielä katsomassa oliko hän kävellyt sisälle aukijättämästäni ovesta. Ei ollut. Huutelin häntä pihalla ja aloin jo hieman huolestua. Ei lainkaan hänen tapaistaan. Pian naapurin aidan takaa kurkisti noin kuusivuotias uusien naapureiden luona kylässä ollut sukulaistyttö, joka huikkasi She is here. Playing with us. Raotin pihojamme rajoittavaa pensasaitaa. Ja siellähän se Nappula oli, pomppimassa naapurin trampoliinilla.

Tämän jälkeen Nappula on kerran jos toisenkin hakeutunut naapurinpojan seuraan. Viime viikonloppuna mies huikkasi minut katsomaan ja osoitti naapurin pihaan. Ne ovat siellä kuin kaksi vanhaa hippiä, soittaen psykedeelistä musiikkia. Naapurin poika soitti epävireisesti vihreää leikkikitaraa ja hoilasi sydämensä kyllyydestä, Nappula tanssi vieressä ja helisyletti tamburiiniaan. 

Olemme miehen kanssa uteliaina salakuunnelleet, josko tämä uusi tuttavuus murtaisi Nappulan kielilukon ja hän uskaltaisi alkaa puhumaan ainakin jollakin tasolla osaamaansa englannin kieltä. Välillä heidän leikeistä kantautuu naurua, enemmänkin pojan puhetta, mutta välillä myös Nappulan ääntä. Vielä on jäänyt epäselväksi puhuuko hän pojalle suomea, omaa höpöhöpö kieltään vaiko englantia. Ainakin iso rohkeus on voitettu jo sillä, että hän on omasta tahdostaan mennyt leikkimään ja tekemään tuttavuutta uuden kaverin kanssa.