Ääni annettu

Tänä vuonna meille ulkosuomalaisille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus äänestää eduskuntavaaleissa niin sanotusti kotoa käsin. Kyseessä on kirjeäänestys. Ulkomailta äänestäminen on toki ollut mahdollista aiemminkin, mutta se on hoitunut suurlähetystöistä käsin. Meillä esimerkiksi jäi viime vuotinen presidentinvaaliäänestys väliin, koska lähin lähetystö on saaren toisella laidalla, neljän tunnin matkan päässä.

Eduskuntavaalien äänestyskuoren sai tilattua näppärästi netin kautta (täältä). Ja vieläkin ehtii tilaamaan, mutta nyt kannattaa pitää jo kiirettä, sillä äänten tulee olla keskusvaalilautakunnassa viimeistään 12.4. mennessä. Posti kuljetti tilatun äänestyskuoren muutamassa päivässä. Ehdin jo hieman säikähtää, kun luukusta tuli kirje, jonka lähettäjänä oli Ministry of Justice, että mihinköhän olen nyt sekaantunut. Onneksi kuoresta paljastui vain äänestyslipuke lähetyskuorineen ja ohjeineen.

Täytyy myöntää, että olen täällä asuessa seurannut aika huonosti Suomen uutisia ja erityisen vähän politiikkaa. Mies sen sijaan on ajanhermoilla. Hänellä oli ehdokaskin jo hyvissä ajoin valmiina. Pyysinkin häntä suosittelemaan minulle hyviä ehdokkaita. Mutta hommahan meni siihen, että sieltä alkoi tulemaan ehdotuksia entisestä kehonrakentajasta ja niin edelleen, vaikka olin antanut hänelle tietyt raamit puolueiden suhteen. 

Totesin, että on parempi tutustua itse ehdokkaisiin. Muutaman vaalikoneenkin tein. Löytyihän sieltä sitten ehdokas itsellekin.

Siispä numero äänestylipukkeeseen ja lipuke äänestyskuoreen. Seuraavaan lappuun omat yhteystiedot allekirjoituksineen ja äänestyskuori ja yhteystietolipuke seuraavaan kuoreen ja postiin. Näin kuvittelin tämän lopun menevän, kunnes aloin lukemaan ohjeita. Ulkomailta äänestettäessä tarvitaan kahden täysi-ikäisen todistajan nimi, siihen ei kuitenkaan kelpaa puoliso, lapsi tai vanhempi. Todistajien ei onneksi tarvitse olla Suomen kansalaisia, muuten olisi omalta osalta jäänyt äänestys tekemättä.

Huomasinpa naapurinrouvan jääneen koiranulkoilutuslenkillä juttusille toisen naapurimme kanssa. Menin lappuineni keskeyttämään heidän puutarhakeskustelut ja pyytämään palvelusta toimia todistajina. Molemmat onneksi suostuivat, vaikka naapurinrouva kauhistui, kun todistajan piti täyttää lomakkeeseen oma syntymäaika. Lupasin olla katsomatta mitä hän paperiin suhertaa. Ehkä teille lukijoille uskallan kuitenkin kertoa, että pitihän sen äänekkään hulabaloon jälkeen vilkaista mitä vuosilukuja se naapurinrouva sinne paperille kirjoitti.

Noin. Ja sitten laput kuoreen, postimerkki päälle ja matkaan kohti keskusvaalilautakuntaa.