Lähdön valmistelua

Lähtö, siihen valmistautuminen ja muuttaminen. Nyt niistä alkaa olemaan jo näkyviä todisteita.

Olen käynyt läpi paparipinoja, selaillut vanhoja syntymäpäiväkortteja, käynyt pinotolkulla lasten vaatteita läpi ja blokannut sieltä eri osoitteisiin menevää tavaraa. Kotiin on ilmestynyt erinäisiä kasoja ja nyssäköitä. Tavaroita, jotka menevät kirpparille, tavaroita, jotka vien kaverille tai naapurille. Osa tätä emme enää tarvitse tavarasta on kulkeutunut seuraavaan määränpäähänsä ja osa nötköttää vielä omassa nyssäkässään, nojaten reppanana yläaulan seinää vasten. Kävimme eilen naapureilla kahvilla ja kyselemässä heidän tarpeistaan yhdelle sun toiselle tavaralle grillihiilistä ja viherkasveista lähtien. Tosin vitsaillen perään, että ihan sama mitä sanotte, tulette löytämään rojukasan takapihaltanne varustettuna terveisin parhaat naapurit -postikortilla. Ovat onneksi huumori-ihmisiä.

Kolme vuotta sitten olimme saman äärellä. Mukaan lähtevät tavarat oli pakattu ja lähdössä kohti uutta määränpäätä. Ellen nyt ihan väärin muista, saatoin tuolloin muistutella itselleni jotakin tavaran hamsteroinnista. Ei tainnut mennä viesti sillä kertaa ihan jakeluun. Kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna elintilamme on kasvanut ekspotentiaalisesti, näin tuntuu käyneen myös tavaran kanssa. Irlantiin muuttaessa leluja oli mukana jokin pieni säälittävä laatikollinen – nyt en edes tiedä kuinka monta laatikkoa ne tulevat muuttokuormasta viemään.

Tavara on tietysti vain yksi osa tätä säätöä. Samalla tunteen muutosta jylläävät voimakkaina taustalla. Kävin kirjastosta lainaamassa Nappulalle muutamia muuttoon liittyviä kirjoja, joiden kautta olemme yrittäneet selittää tulevaa. Lapsille tämä on kuitenkin ainoa koti ja asuinpaikka, jonka he muistavat tai tietävät.

Irlantilaisten ei se oo niin justiinsa -asenteen tietäen, olemme tarkoituksella jättäneet klappia siihen kuin muuttokuormamme lähtee siihen kuin koti tulee luovuttaa ja jälleen siihen kuin lähdemme itse maasta. En jaksa uskoa, että kaikki tulee menemään ihan sukkana sisään, ainakaan jos näiden tapahtumien välillä ei olisi välipäiviä. Viime viikolla muuttofirman edustaja kävi tekemässä katsauksen siitä kuinka paljon tavaraa meiltä on lähdössä. Reilu viisikymppinen mies rupatteli tietysti mukavia ja luritteli lapsille tarinoita, mutta kun pääsimme varsinaiseen aiheeseen aloin haistamaan pientä palaneen käryä. Esimerkiksi kysymykset siitä milloin olemme muutamassa ja kuka pakkaa tavarat olivat selkeästi aivan uutta tietoa muuttomiehelle. Näistä ja muista oli sovittu jo hyvän aikaa takaperin suomalaisen muuttofirman kanssa, joka käyttää yhteistyökumppaniaan Irlannin päässä. Tavarakatsauksen päätteeksi merkkasin sovitun muuttopäivän ja kellonajan seinäkalenteriin – ihan siitäkin huolimatta, että olen hieman skeptinen hoituuko homma oikeasti silloin.

Toinen huvittava seikka, mikä nyt ei liity millään lailla muuttamiseen vaan kurssiin, jota kävin kahtena iltana viikossa menneen syksyn ajan. Kurssi laajoine tehtävineen ja lopputesteineen tuli määränpäähänsä viime viikolla. Koska omaa CV:tä pitäisi hioa kuntoon kysyin kurssia ohjanneelta opettajalta milloin saamme kurssitodistukset. En uskonut korviani ensimmäisellä kerralla, vaan esitin saman kysymyksen kolmeen kertaan. Vastaus oli nimittäin lokakuussa 2020! Lähes vuosi kurssin suorittamisen jälkeen. Näin ne hommat hoituvat taas omalla painollaan. Tämän kuultuani päätin, että palaan viimeistään silloin Irlantiin, kurssin päätösseremoniaan ja hakemaan paperini.