Kun reilut kolme vuotta sitten muutimme
Suomesta jätimme jälkeen kauniin 50-luvun kerrostaloasunnon.
Asunnon, jota olimme hinkanneet huolella mieleiseksemme ja
ajattelimme, että tästä ei niin vain luovuta. Asiat ja mieli
kuitenkin tuppaavat välillä muuttumaan, niin tässäkin
tapauksessa. Puolen vuoden Irlannissa asumisen jälkeen oli helppo
tehdä päätös. Viihdyimme hyvin vihreällä saarella eikä paluu
käynyt mielessä. Lapsen kanssa omakotitaloasuminen oli helppoa ja
plussatuloksen tehtyäni tiesimme, että 50-luvun helmi tulisi
auttamatta jäämään meille jossakin vaiheessa pieneksi.
Kolme vuotta vilahti
omakotitaloasujana. Tilaa, oma pieni piha eikä pelkoa, että
onnistuisimme älämölöllämme hirveästi häiritsemään
naapureita.
Paluumuuton kynnyksellä haaveissa
siinsi joku vuokrarivitalo, johon tämän neljän hengen poppoon
olisi helppo asettua.
Totuus alkoi kuitenkin paljastua kun
aloin aktiivisemmin seuraamaan vuokra-asuntoilmoituksia. Suomen
vuokra-asuntokanta on hyvin toisenlainen kuin mihin olimme Irlannissa
tottuneet. Tarjolla on pääasiassa kerrostaloasuntoja, ainakin
niillä aluilla, jotka meitä pääsääntöisesti kiinnostavat.
Luupin olemme rajanneet muutamille alueille. Kriteerinä olemme
pitäneet läheistä sijaintia lasten päiväkotiin tai hyviä
julkisia kulkuyhteyksiä lasten päiväkotiin. Pienten lasten kanssa
asuessa hissi on välttämättömyys, ellei kyse ole ensimmäisen
kerroksen asunnosta. Etsinnän tässä vaiheessa talotyypin ohella
tuli kohdata myös muut faktat muuttaessa pikkukaupungista
pääkaupunkiin. Siinä missä neliömäärä pienenee varmaan
puolella, tulee vuokrahinta vähintään tuplaantumaan. Tämä ei
taida olla sellainen win – win -tilanne.
Useampia asuntoja olemme käyneet
katsomassa ja tehneen jonkinlaista skauttausta siitä mitä on
tarjolla. Minulla oli jostakin syystä se käsitys, että
pääkaupunkiseudun asunnot viedään heti käsistä ja päätös
pitäisi tehdä jo näytössä. Tämä on osoittautunut kuitenkin
harhaluuloksi ja taitaakin koskea enemmän tietyn hintaluokan
myytäviä asuntoja.
Lasten kanssa asuntonäytöissä
käyminen on ollut oma episodinsa. Luonnollisesti kaikki asukkaan
tavarat ovat kiinnostaneet suuresti ja niissä paikoissa, joissa on
ollut lasten leluja ovat kutsuneet leikkimään – ihan kun olisi
kylään mennyt. Tyhjillään olevat asunnot ovat taas herättäneet
miksei täällä ole mitään? -kysymyksiä.
Irlantiin verrattuna pääkaupunkiseudun
vuokra-asuntojen taso on yllättänyt positiivisesti. Lähes
poikkeuksetta asunnot ovat olleet tosi siistejä, ei katosta
halkeilleita maaleja tai epämääräisiä sähköjohtojen päitä.
Monessa on ollut lisäksi putkiremontin jäljiltä uudehkot
kylpyhuoneet. Yllättäen kokolattiamatot ovat loistaneet
poissaolollaan.
Paniikkia ei asunnon löytymisen
suhteen kuitenkaan ole, sillä majailemme vielä turvallisesti lainakodin katon
alla. Ja vaihtoehtoja markkinoilta tuntuu löytyvän ihan mukavasti.
*Kuvan rakennukset eivät liity
tapaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!