13. toukokuuta 2018

Lapsen kielenkehitys

pallotakki, puisto, eläinhousut



Aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo hyvän tovin, mutta asia on jotenkin jäänyt. Olen kai odotellut jonkun merkittävän läpimurron tapahtumista, mutta sitä merkittävää alkuräjähdystä ei ole vielä tapahtunut.

Monesti kuulee sanottavan, että lapset imevät uuden kielen itseensä tuosta noin, jopa puolessa vuodessa. Ihan näin se ei ole ainakaan meidän kohdalla mennyt. Nappula alkoi puhumaan aika varhain. Hän oli puolitoistavuotias kun muutimme Irlantiin, jolloin hän höpötteli jo pitkiä lauseita suomeksi. Tästä syystä varmaan oletin hänen nappaavan englannin vallan nopeasti. Kotikielenä meillä on luonnollisesti suomi. Viime Kevätkauden kävin hänen kanssaan monissa erilaisissa vanhempi-lapsi -harrastuksissa, tapasimme tuttuja puistossa tai kahvittelun merkeissä. Näissä tilanteissa minä olin aina läsnä ja meidän keskeinen kommunikointi käytiin suomeksi, vaikka ympärillä olisikin puhuttu muita kieliä.


Kesällä kolme vuotta täyttävä Nappula aloitti päiväkodissa viime syyskuussa. Hoidossaoloa on nyt siis takana hieman yli kahdeksan kuukautta. Hän on kolmena päivänä viikossa pienessä päiväkodissa, joista kahtena puolikkaan päivän (3,5h) ja yhtenä koko päivän. Hoidossa hän on alusta alkaen viihtynyt hyvin ja mennyt sinne kovin mielellään.


kettureppu, pallotakki, sydänhousut



Joulun tienoilla olimme muutaman viikon Suomessa ja ajattelin tämän tekevän jotenkin hallaa lapsen kielelle, mutta tuntui, että se pieni tauko taisikin olla vain hyvästä. Kieli pääsi vähän muhimaan päänlokeroihin. Jossakin vaiheessa alkuvuoden puolella huomasin nimittäin hänen tapailevan itsekseen pidempiä pätkiä englanninkielisten lastenlaulujen sanoja. Tätä ennen hän oli lähinnä hokenut yhtä tai kahta sanaa sekä pölöttänyt itsekseen "höpö-höpö" -kieltä. Puheen nuotti oli englantia, mutta sanat ihan mitä sattuu, löpinästä saattoi erottaa välillä sanan no tai bye.

Olen aika ajoin kysellyt päiväkodin tädeiltä, puhuuko Nappula siellä mitään? Sanoja ei kuulemma juurikaan tule, puheen muodossa, mutta hän nauttii lauluista ja laululeikeistä ja laulaa ja leikkii niissä innokkaasti mukana. Hoitajien mukaan siitä ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö hän ymmärtäisi mitä hänelle sanotaan, ainakin hän kuulemma toimii sen mukaan miten on pyydetty. 


Tämän olen itsekin todistanut muutaman kerran. Kun esimerkiksi naapurin rouva on kysynyt Nappulalta jotakin. Hän ei ole vastannut kysymykseen mitään, mutta toiminut sen mukaan mitä rouva on tarkoittanut.


leikkipuisto, sydänlasit, pallotakki, eläinhousut



Monesti tapaan kysyä Nappulalta hakiessani häntä hoidosta "mitä päiväkodin täti sanoi sulle tänään?" Pitkään vastaus oli "Sanoks se hello?" Kevään kuluessa tähän on tullut uusiakin vastauksia, kuten "Sanoks se daaling?" tai "Sanoks se good girl".


Toisinaan ääntämisestä ei pääse ihan perille. Jokunen viikko sitten kuulin hänen taas laulavan itsekseen jotakin laulua. En saanut sanoista selvää, mutta pääsin kuitenkin kärryille mitä laulua hän laulaa. En osannut itse kyseisen laulun sanoja, joten googlasin laulun sanat. Selvisi, että pii päks pul oli three bags full. Tietty. 


Toivotaan, että kielen lukko alkaisi pikkuhiljaa avautumaan ja ykkösestä kymmeneen laskemisen ja laulunsanojen rinnalle tulisi muutakin puhetta. Sekä ylipäätään rohkeutta puhua sitä muutenkin kuin itsekseen, pieniltä lapsilta sitä puhumisen epävarmuutta ei juurikaan pitäisi vielä olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kiva kun kommentoit!