Irlantilainen asuu mutsinsa luona

Tottakai, tottakai. Päässä alkoi soimaan Mutsinsa luona- ralli, jostakin 2000-luvun alkupuolelta (älä kysy, mistä näitä laulunpätkiä tulee päähäni), siitä tämän jutun otsikko ja alkusäkeet. Aihe vaan ei itsessään ole millään lailla hauska. Tällä saarella on ja on ollut jo pidemmän aikaa asuntokriisi. 

Me saimme kesällä uudet naapurit. Asunnon omistaja ilmoitti edellisille pitkäaikaisille vuokralaisille myyvänsä talon. Vanhoilla naapureilla oli kahdeksan kuukautta aikaa etsiä itselleen uusi asunto. He olivat asuneet talossa kahdeksan vuotta. Harmittaa tämä tilanne, mutta ei tässä mikään kiire ole, kertoi perheen äiti kun tieto asunnon myyntiaikeista tuli heidän tietoonsa. Kuukaudet kuitenkin kuluivat ja mitään sopivaa asuntoa ei tuntunut löytyvän. Joko ne olivat kaameassa kunnossa, liian pieniä kolmilapsiselle perheelle tai hinta oli liian kova. Ajan uhatessa umpeutua, he muuttivat kaupunkialueen ulkopuolella olevaan taloon.

Asuinalueellamme on noin nelisenkymmentä taloa. Näppituntumalta noin viidessä talossa asuu selkeästi aikuiset (eli siinä 20-30 hujakoilla olevat) lapset tai aikuinen pariskunta tai perhe vanhempiensa kanssa. Kukaan mainituista aikuisista ei vaikuta niin sanotulta peräkammarin pojalta tai tytöltä, vaan ovat työssäkäyviä, tavallista sosiaalista elämää eläviä ihmisiä. 

Eräs hyvänpäivän tuttuni muutti näille seuduille pari vuotta sitten Dublinista saatuaan lapsen. Elämä Dublinissa osoittautui liian kalliiksi lapsen kanssa ja turvaverkkojen puuttuessa. He päätyivät muuttamaan toistaiseksi miehen vanhempien luokse ja etsimään sieltä käsin itselleen asuntoa. Tätä tilapäisyyttä on kestänyt nyt sen kaksi vuotta. Lapsi on aloittanut hoidon aika päiviä sitten ja vanhemmat ovat löytäneet uudet työpaikat itselleen.

Oma mielikuvani on se, että Irlannissa oman asunnon ostaminen on se johon pyritään, ihan samalla lailla kuin Suomessakin, mutta omaan asuntoon muutetaan keskimäärin huomattavasti myöhemmin. Täällä ei aloiteta omistusasumista pikkukaksioista ja siirrytä siitä tarpeen mukaan suurempaan, vaan asutaan vaikkapa siellä vanhempien luona, säästetään ja ostetaan se isompi talo/asunto kerralla. 

Jos kuljeskelee kaupungilla ja vilkuilee asuntovälitystoimistojen ikkunoita, ei voi olla tekemättä huomiota, että myytäviä asuntoja ainakin täällä päin on paljon, mutta vuokrattavia huomattavasti niukemmin. Täällä saaren syrjällä sijaitsevassa pikkukaupungissa, joka ei kuulu kasvukeskuksiin tilanne ei ole todellakaan paha verrattuna Irlannin suurimpiin kaupunkeihin. Pahin tilanne on isoissa yliopistokaupungeissa, joissa kysyntä ja tarjonta puhuvat täysin eri kieliä.

Dublinissa hinnat ovat karanneet täysin käsistä. Sillä hinnalla, millä me saamme omakotitalon vuokralle, ei Dublinista taida saada kuin pienen huoneen yhteiskeittiöllä. Olen kuullut puhuttavan, että Dublinin vuokrat peittoavat keskimäärin kaupunkina huomattavasti suuremman Lontoonkin vuokramarkkinoiden hinnat. Väitteen todenperäisyydestä en mene kuitenkaan pistämään päätäni pölkylle.

Irlannissa on eletty jo vuosia sinänsä positiivisen ongelman kanssa. Syntyvyys on suurempaa kuin kuolleisuus. Ja lisäksi maahan muuttaa paljon tällaisia meidän kaltaisia pulliaisia. Työllisyystilanne on hyvä. 

Kolikon kääntöpuolena onkin sitten se mihin kaikki tulijat pääsevät asumaan - erityisesti niillä seuduilla, joilla niitä työpaikkoja on runsaasti. Vinkkinä monelle ulkomailta Dubliniin töihin suuntaavalla kehotetaan majoittumaan alkuun pidemmäksi ajaksi hostelliin tai hotelliin tai vuokraamaan kuukaudeksi huone airbnb:n kautta ja yritää siinä ajassa löytää katto päänsä päälle. Vuokrien hintojen ollessa pilvissä, ei läheskään kaikilla ole varaa maksaa niistä haluttuja summia. Se onkin pudottanut monet pienituloiset asunnottomien piiriin. Kolmessa vuodessa hätämajoituksessa olevien ihmisten määrä on triplaantunut. 

Mikä sitten on syynä asuntojen riittämättömyyteen sen lisäksi, että tulijoita tälle saarelle tällä hetkellä riittää? Syitä on monia. Vaikka asuntoministeri kuinka lupaa rakennettavan uusia asuntoja, on taustalla poliittista ja kaavoitukseen liittyvää jähmeyttä. Lisäksi niin sanottujen edullisempien kaupungin vuokra-asuntojen järjestäminen on annettu yksityiselle sektorille, sen seurauksena pienituloisille tarkoitettujen vuokra-asuntojenhinnat ovat vain nousseet. Ja kirsikkana kakun päälle; Irlannissa ollaan, niin kaikki vie aikansa, eikä mitään tapahdu hetkessä tahi toisessa.