Vuosi 2018

Uskallan väittää, että kulunut vuosi on mennyt nopeimmin ikinä. Toivon, etteivät tulevat vuodet kulu tällä tahdilla tai täytän 50, ennen kuin ehdin kissaa sanomaan. Kis-... Ihan varmuuden vuoksi jätän viimeisen tavun lausumatta, etten hyppää vahingossa aikakoneeseen.

Kaiken kaikkiaan pian mennyt vuosi on ollut hyvä. Ihan siitäkin huolimatta, että iso osa vuotta on pyörinyt lasten ja kodin ympärillä. Välillä olen päässyt onneksi tuulettumaan omiinkin juttuihin. Olen iloinen, että olen saanut päivitettyä välillä ajatustasolla yskivää blogia ja ylipäätään, että sille on riittänyt lukijoita. Kiitos teille siitä!

Lähirannalla syyskuussa

Mieleenpainuvin asia vuodelta 2018 on ilman muuta perheen neljännen vahvistuksen, Paddyn syntymä maaliskuussa. 

On ollut mielenkiintoista seurata näillä main talven lumisimpana päivänä syntyneen vauvan kasvamista eteenpäin pyrkiväksi jässikäksi ja toisaalta Nappulan kielellistä kehittymistä, joka on tuntunut etenevän sykäyksittäin. Kuitenkin kaikista mukavinta seurattavaa kuluneena vuonna on ollut sisarusten kiintyminen toisiinsa. Aikamoinen parivaljakko Nappula ja Paddy alkavat olemaan. Muutaman kuluneen kuukauden aikana he ovat selkeästi löytäneet yhteisen sävelen; hömeltävät ja leikkivät keskenään - sen verran mitä sitä leikkimiseksi voi kutsua. Molempien, jopa mörkönä heräävän Nappulan - katseet kirkastuvat aamusta kun he näkevät toinen toisensa.


Vaellusreissun evästauolla syyskuussa

Tänäkin vuonna olen edelleen nauttinut ja fiilistellyt näitä Irlannin lounaisrannikon maisemia. Muutamana mieleenpainuvimpana maisemakokemuksena on muutamat vaellukset, joista toisen tein itsekseni ja toisen minivaelluksen lasten kanssa. Vaikka monet lähipaikoista alkavat olemaan jo niin sanotusti tuttua kauraa, nautin siitä huolimatta täysin siemauksin ulkoiluista lähirannoilla ja -maisemissa.



Vaellusreitin valkoiset seuralaiset

Mucross House Garden toukokuussa

Menneenä kesänä sai tälläkin - yleensä sateisella, tuulisella ja ei-niin-lämpimällä - saarella nauttia kunnon kesäkeleistä. En edes muista kuinka monta kertaa kävimme viime kesänä rannalla, ihan sillä mielellä miten rannalla kuuluu käydä. Telmimässä hiekassa ja jopa uimassa. Muuten kyllä käymme rannalla ympäri vuoden, mutta muuten kuin oikeati lämpimillä keleillä se menee enemmän tai vähemmän reippailun puolelle.

Kuluneelle vuodelle mahtui myös muutamia reissuja. Vuoden alussa palasimme joululomalta Suomesta. Muuten vuoden aikana tuli käytyä Saksassa ja kesällä Suomessa sekä viikonloppu ja päiväreissuilla Irlannissa. Lähtökohtaisesti ajattelin, että olisimme ottaneet enemmän Irlantia haltuun, mutta miehen pitkät työpäivät ja oma eloni kahden pienen kanssa sotivat jaksamistasolla reissusuunnitelmia vastaan, joten monesti viikonloppu ilman reissaamista kuulosti kuitenkin ihan hyvältä vaihtoehdolta.



Dublin toukokuussa



Saksan Moselilla juhannuksena

Isoimman miinuksen menneeseen vuoteen on jättänyt väsymys. Kesästä saakka jatkunut huonon tai erittäin huonon nukkumisen kausi on vaatinut veronsa. Tuntuu, että olen loppuvuonna ollut enemmänkin äkäinen ja kaikki asiat unohteleva pieni noita-akka. Olisin vain halunnut levätä ja nukkua, mutta Paddyn yölliset heräilyt ja itkut estivät sen. Nyt viimeinen reilu viikko on ollut helpompaa aikaa. Ihan varovasti uskallan koputtaa puuta, että poika olisi viimein tajunnut kuinka hieno juttu se nukkuminen oikeasti on.

Uuden vuoden lupauksia en tullut tehneeksi, tai ainakaan en sellaisia muista kuluneelle vuodelle tehneeni. Aikoinaan niitä tuli tehtyä enemmänkin, mutta absurdiutensa vuoksi ne jäivät lähes aina toteutumatta. Jännä juttu.

Tralee elokuussa

Postaukseen keräsin blogissa vuoden aikana julkaistuja otoksia, niitä katsoessa ei voi todeta muuta kuin; Olisin minä tätä vuotta voinut pidempäänkin elää, kiitos kun olit meille hyvä. Tervetuloa kuitenkin vuosi 2019 uusine kujeineen! Ja lupaukset, jääköön ne taas tekemättä, niin ovat helpommin toteutettavissa.

Lähirannalla tammikuussa