Vietimme
sunnuntaita pitkällä lounaalla lapsiystävällisessä
ravintolassa. Nappula peuhasi kaltaistensa kanssa ja me saimme syödä
rauhassa. Erinomaista! Taisimme viettää paikassa lähemmäs kolme
tuntia ja seurasimme isoista ikkunoista sään vaihtelua. Kymmenen
minuuttia paistetta ja sitten taas satoi seuraavat kymmenkunta
minuuttia ja tämä sama meno jatkui useamman tunnin ajan. Sää siis
muuttuu täällä Atlantin rannalla nopeammin kuin naisen mieli.
Säätila
huomioiden meillä kävi melkoinen hillo kun päätimme pitkän
lounaan päätteeksi ajella parinkymmenen minuutin matkan päähän
keskustasta katselemaan maisemia. Hieno ranta ja lauha tuuli. Kyllä
kelpasi. Lähettyvillä oli muutama vakuuttavan oloinen kalaravintola.
Tänne palaamme taatusti vielä herkuttelun merkeissä.
Minusta
kevään tulon tietää koti-Turussa siitä kun kävelee Aurajoen yli
ja mereltä tuulahtaa hienoinen suolan tuoksu. Pidän siitä suolan
tuoksusta. Tällä nykyisellä ”kotirannalla” isomman meren
äärellä suolan tuoksu tulvahti sieraimiin potenssiin kymmenen.
Sitä en mene vannomaan tekeekö kevät täällä vielä tuloaan,
sillä vastarannan vuorille oli satanut toissa yönä hieman lunta.
Oli mukavaa ulkoilla. Nappulan kanssa keräilimme simpukoita ja meren
muovaamia kiviä. Onpa taas kotona uusia juttuja joihin kompastella.
Mukavaa viikonalkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!