Asia, josta ajattelin, etten tule ikinä valittamaan talvisessa Irlannissa

...tuli nyt kuitenkin tehtyä.

Mennään ensin kuitenkin vähän taustoihin.

Mieheni täytti aiemmin syksyllä pyöreitä. Annoin hänelle pienen tavaralahjan lisäksi lahjaksi rentoutusviikonlopun, jonka ajankohdan hän sai päättää. Toiveena oli, että se olisi tämän vuoden puolella. Koska ehdotusta ei kuulunut, päätin itse milloin se järjestetään. Ilmoitin hänelle ajankohdan muutamaa viikkoa etukäteen ja paria päivää ennen lähtöä, annoin listan tavaroista, jotka hänen tulee pakata mukaan. Listalla oli tietysti hämäyksenä kaikenlaista tarpeetontakin, ettei koko konsepti paljastuisi heti. Niin rentoa viikonloppua hänelle ei ollut kuitenkaan luvassa, että olisi päässyt matkaan yksin, vaan lähdimme Nappulan kanssa mukaan. Kjäh, kjäh.

Viikonloppuna matkasimme meille ennalta tuntemattomaan pikkukaupunki Bantryyn, Irlannin luoteisrannikolle. Olin tutkaillut etukäteen reittivaihtoehtoja ja maisemareitin sijaan valitsin menomatkalle nopeamman tien. Aikamoista kapeaa kärrypolkua sekin oli ja välillä epäilyttikin, että mihin sitä ollaan oikein menossa. Saavuimme perille reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen. Olin varannut sieltä huoneen kylpylähotellista. Aikomuksena oli tutustua paremmin myös itse Bantryyn, mutta mereltä puhaltava viimainen vesisade ei houkutellut kovin tarkkaan tutustumiseen. Symppiksen pikkukaupungin vaikutelman siitä kuitenkin pienen tutustumiskävelyn jäljiltä sai.

Hotellissa, jossa yövyimme, järjestettiin lauantaina häät. Irlannissa häät järjestetään tyypillisesti hotellissa. Siellä juhlitaan ja yövytään. Hotellin juhlatila oli käytävän varrella, jonka läpi meidän piti kulkea päästäksemme huoneestamme allasosastolle. Tilanne oli jokseenkin aika huvittava, kun osa häävieraista pörräili ykköset päällään juhlatilan ulkopuolella käytävällä, jota pitkin me marssimme tyylikkäästi kylpytakit ja ne sellaiset froteetohvelit jalassa kohti altaita.

Irlantilaiset kylpylähotellit eivät ole mitään nokianedeneitä, vaan niistä löytyy yleensä jonkinlainen allas, sauna sekä liuta valittavia hieronta- ja kauneuspalveluita. Meidän tapauksessamme 20 m uima-allas, lastenallas, poreamme, sauna ja höyrysauna riittivät mainiosti. Näiden lisäksi mies pääsi kuntosalille sekä leivottavaksi hänelle ennakkoon varaamaani hierontaan. Saunat ja poreallas olivat irlantilaiseen tyyliin kiellettyjä alle 16 -vuotiailta, mutta koska tällä kertaa asiasta ei tarvinnut allekirjoittaa vastuunvapauslomaketta, päätimme leikkiä tyhmiä, emmekä olleet muka nähneet aiheesta kieltäviä kylttejä. Pääsi Nappulakin välillä lämmittelemään.

Pitkän alkulämmittelyn jälkeen lienee aika päästä itse aiheen otsikkoon. Hotelli, jossa majoituimme oli vallan mukava ja siisti, jossa palvelu, ruoka ja fasiliteetit olivat kohdallaan. Ei mitään valittamista näistä. Olimme ennen myöhäistä iltaa käyneet huoneessamme lähinnä tuomassa tavarat ja vaihtamassa vaatteita.

Kun illallisen jälkeen oli aika tuoda Nappula yöunille havahduimme siihen kuinka lämmin tai no oikeastaan todella kuuma huoneessa oli. Sellaista se kai on uudessa talossa, jossa on kunnolliset eristeet. Patteri höökäili tulikuumana ja vaikka termostaattia käänteli, mitään ei tapahtunut. Huoneessa oli yksinkertaisesti tuskaisen kuuma. Ulkona lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Yritimme nukkua ikkunat auki, mutta kadulta kantautuva autojen ääni ei varsinaisesti edistänyt nukahtamista. Jossakin vaiheessa yötä oli vain pakko todeta, että jos haluaa edes yrittää nukkua, on otettava yhteyttä respaan ja valitettava asiasta, josta en olisi tähän mennessä ikinä kuvitellut valittavani. Irlantilaisessa huoneessa on liian kuuma ja vieläpä keskellä talvea! Saimme kun saimmekin jonkun huoltojampan yöllä kahden aikaan korjailemaan patterin termostaattia ja näin ollen huoneen lämpötilaa edes vähän siedettävämmälle tasolle.

Mizen Head

Sunnuntaina lähdimme kiertokautta kotimatkalla käymään Mizen Headilla, Irlannin lounaisimmassa kolkassa. Valitettavasti joka päivä auki olevalle rantareitille ja sillalle, josta pitäisi olla mahtavat maisemat, ei sinä päivänä ollutkaan sääolosuhteiden vuoksi avoinna. Säässä ei kieltämättä ollut kehumista, kun tuuli vihmoi kylmiä vesipisaroita, mutta siitä huolimatta näimme taas kovin kauniita ja jylhiä maisemia. Sekä matkalla Mizen Headille, että maisemareitillä matkalla kohti kotia.

Palattuamme viikonloppureissulta, sään ollessa ja viileä ja töllin oltua puolitoista vuorokautta
lämmittämättä olo oli kun olisi palannut jääkaappi-pakastimeen. Tiedättehän sen fiiliksen, kun palaa talven tai muuten pitkän tauon jälkeen lämmittämättömälle kesämökille? Lämmöt päälle, tuli takkaan, tuplavillasukat ja tossut jalkaan. Pitkiä kalsareita ei sovi unohtaa. Huivi kaulaan ja vielä paksu pitkä villatakki jo päällä olevien vaatteiden päälle lämmittämään. Sopivasti hääräilyä pitääkseen itsensä lämpimänä ja sitten lämpimän juoman kanssa sohvalle viltin alle istumaan. Tuntui käsittämättömältä, että samassa maassa oli edellisyönä käynyt valittamassa liiasta kuumuudesta. Siitä uskallan kuitenkin laittaa pääni pantiksi, että tässä eristämättömässä talossa, en tule ikinä talvisaikaan valittamaan kuumuudesta. Jos viileässä talossa on jotakin hyvää, niin ainakin se, että siellä saa nukuttua paljon paremmin kuin liian lämpimissä olosuhteissa.