4. helmikuuta 2018

Höntsäilyä ja ohjelmasuositus

kaislat, sininen taivas, pilvet
Olen odotellut, että saisin kirjoittaa pitkästä aikaa jonkun reissupostauksen. Suunnitelmissa on ollut tehdä alkuvuodesta joku päiväretki jonnekin, mutta niinpä se on vain syystä tai toisesta jäänyt ja siirtynyt. Alkuvuoden viikonlopuille on kertynyt kummasti kaikenlaista sälää hoidettavaksi. On juostu kaupoilla, haluttu ihan vaan elbailla tai sitten on sairastettu.


Sellainen sairasteluputki osui tällekin viikolle, joten retkihaaveet sai siirtää johonkin tulevaisuuteen. Olemme onnistuneet menneellä viikolla olemaan enemmän tai vähemmän kipeänä koko porukka, mutta silleen sopivasti limittäin. Viikolle osui päivä, kun olin ihan poissa pelistä. Onneksi oli Nappulan hoitopäivä. Päivän ainoat ponnistukset oli viedä ja hakea Nappula hoidosta ja vääntää jotakin iltaruokaa pöytään. Mies valitteli samana päivänä heikkoa oloaan ja illan makasimme molemmat puolitokkurassa olohuoneen sohvilla. Virtaa täynnä oleva Nappula veteli sähikäisenä ympäriinsä ja kävi kesken leikkiensä välillä toteamassa olohuoneen ovella, että täällä ne äiti ja isä makaavat. Loppuviikkoa kohden tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen. Nappula on ollut kuumeessa ja vanhemmat onneksi paremmassa jamassa alkuviikkoon nähden.

laakeat vuoret, pilvet, maisema


Viikonloppu on siis mennyt sairastuvalla. Miehen kanssa olemme tehneet vuorovedoin pieniä irtiottoja kuumepotilaan hoitamisen ja omien menojen kanssa. Kävin muun muassa vähän testailemassa uutta kameraa. Ainakin oma pää hajoaa, jos joutuu viettämään useamman päivän pelkästään sisätiloissa. Eikä tuo sairaan lapsen hoitaminen ja kitinän kuunteleminen ole posti siitä mukavammasta päästä.

Säät ovat tällä viikolla antaneet jo vaikutteita kevään tulosta ja sinistä taivasta mollukan kera on saanut ihastella useampana päivänä. Tottahan toki keväisiä fiiliksiä ovat vielä särkeneet rankkoina rummuttavat raekuurot. Tekevät muuten aika saakelin kipeää, kun ne pienet jääkuutiot piiskaantuvat näillä tuulilla vasten jalkoja, kasvoista nyt puhumattakaan. Tuntuu kun joku heittelisi neuloilla.

oksa, kaislat, keltainen jäkälä


Koska neljän seinän sisällä on viikonloppuna hengattu tavallista enemmän, on telkkariakin tullut katsottua normaalia enemmän. Normiarjessa meillä on helposti useampia päiviä viikossa, ettei koko telkkaria tule edes laitettua päälle. Brittihömpän ja irkkudraaman lisäksi tulimme katsoneeksi Yle Arenalta Sami Yaffa – Sound Tracker musiikki- ja matkaohjelmakombon. Sarjan toisessa jaksossa Hanoi Rocksin basistina tutuksi tullut Sami kiertelee Irlantia. Lämmin katsomissuositus, mikäli irlantilainen musiikki kiinnostaa! Ohjelmaan mahtui aika laajalla skaalalla eri musiikkityylien esittelyä perinnemusiikista aina punkkiin ja räppiin. Sound Tracker näkyy Arenan kautta siis myös ulkomailla. Hyvin tehdystä ohjelmasta innostuneena aion katsoa myös muista maista kertovia jaksoja.

4 kommenttia:

  1. Satuin huomaamaan minäkin, tallensin ja katsoin oitis Sami Yaffan. Tuskin olisin kiinnostunut koko hienosta ohjelmasta ilman nykyisiä yhteyksiä Irlantiin, vaikka aikanaan vietiin koko perhe rivitanssia ihmettelemään. Tinapilli tai joku muu irlantilaisessa musiikissa tarraa kiinni suomalaiseen mieleen. Ja pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se monesti menee, että niihin asioihin kiinnittää erilailla huomiota, mihin on yhteyksiä/kiinnostusta. Samaa mieltä olen, pidän irlantilaisen musiikin rytmistä.

      Poista
  2. Kiitos tuosta ohjelmasuosituksesta! En ole sarjaa koskaan katsonut (vaikka joku kaveri sitä kehuikin), mutta ehkä Irlanti-osuus on nyt pakko katsoa :) Seuraan Instagramissa kuvaajia joka puolelta Irlantia, etelästä pohjoiseen ja lännestä itään ja on jotenkin hassua, kun osa jakaa lumikuvia ja osan kuvissa jo ensimmäiset kukat puskevat pintaan. Mulle on ollut vähän yllätyskin, että siellä joissain paikoissa sataa niinkin paljon lunta. En sitten tiedä, onko tämä talvi ollut jotenkin poikkeus. Enkä tietysti sitäkään, miten kauan lumi lopulta maassa pysyy. Ei ehkä kovinkaan pitkään, mutta kun kuvan sattuu saamaan oikealla hetkellä ja oikeasta kuvakulmasta, maisema näyttää todella talviselta. Tämä tuli mieleen, kun kerroit raekuuroista. Helsingissä on nyt tosi talvista ja parhaillaankin sataa lunta. Lumi on jopa pysynyt monta päivää, kun on ollut pakkastakin. Mukavaa vaihtelua loskalle :) Paranemista teille! -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Johanna! Katso ihmeessä kyseinen jakso.
      Täällä Lounaisrannikolla tulee talvisaikaan paljon raekuuroja (eilen tuli ainakin kuusi ja yksi lyhytkestoinen lumisade). Ainakaan täällä rakeet eivät kauaa maassa säily, vaan sulavat nopeasti pois. Vuorilla/korkeimmilla paikoilla lumi sen sijaan säilyy pidempään. Lumihuippuisia nyppylöitä ihailin tuossa tänäänkin kävellessäni. Mutta tosiaan se on niin ajoituksesta ja paikasta kiinni kuinka lumisen tai talvisen kuvan saa napatuksi.
      Nautihan Helsingin talvesta, ihanaa kun on muutakin kuin loskaa!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!