Limerickin toinen mahdollisuus

Kävin vajaat puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa Irlannissa ”tutkimusretkellä” eli kartoittamassa paikkoja minne voisimme muuttaa. Karrikoiden olimme miehen kanssa piirtäneet harppilla kartalle alueen, jonka sisältä katsoimme potentiaalisia asettumispaikkoja.

Yhtenä vierailukohteena meillä oli tuolloin Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki Limerick. Se olikin läpikäymistämme paikoista selkeästi suurin. Lähtökohtaisesti olin ajatellut, että isompi paikka on parempi, koska mahdollisuuksia kaikenlaiselle tekemiselle on niin paljon enemmän ja toisaalta olen myös tottunut asumaan kunnon kokoisessa kaupungissa.

Ensi visiitin perusteella minulle jäi kaupungista kuitenkin aika rähmäinen mielikuva. Tuolla kertaa lähinnä haahuilimme päämäärättömästi ympäriinsä ja yritimme niin sanotusti saada noin vuorokaudessa kaupungin haltuun ja luomaan siitä jonkinlaisen mielikuvan. Satuimmepa kävelemään yhdenkin asuinalueen läpi, josta pystyi heti suoralta kädeltä sanomaan, että tänne en ikinä haluaisi muuttaa. Tietysti isossa kaupungissa näkyvät selkeästi hyvät ja huonot alueet ja ne olisi pitänyt selvittää hyvin etukäteen, jos olisimme Limerickiin päätyneet.

Irlannin sisällä Limerick ei nauti varsinaisesti hyvästä maineesta, vaan tunnetaan enemmänkin tilastohuippuna monen negatiivisen asian suhteen. Ja kyllähän se joiltain osin näkyi päällepäin.

Tuon lähes puolitoista vuotta sitten tapahtuneen ensi visiitin jälkeen en ole käynyt Limerickissä muuta kuin matkustanut joitakin kertoja bussilla läpi. Ihan suoraan sanoen ensimmäisestä käyntikerrasta jäi sellainen olo, ettei minulla ole sinne mitään asiaa.

Limerick on meitä lähinnä oleva isompi kaupunki, sinne on vajaan puolentoista tunnin ajomatka. Jostakin saimme päähämme lähteä käymään siellä päiväseltään ja antaa kaupungille toisen mahdollisuuden.

Limerick on ollut alkuvuodesta jonkin verran tapetilla täällä Irlannissa. Syynä on ollut tammikuussa Lontoossa menehtynyt 90-luvun klassikkobändin The Cranberriesin laulaja Dolores O’Riordan. The Cranberriesin juuret kun tulevat Limerickistä.

Limerickiä halkoo varsin vuolaana virtaava Shannon joki. Keskustan vastarannalle jää maamerkeiksi King John’s Castle ja St. Mary’s Cathedral. Siltoja pitkin jokialuetta pitkin voi tehdä kivan, vaikkakin tuulisen kävelylenkin.

Jokivarsikävelyllä ei voi välttyä näkemästä Thomond Parkia eli rugbystadionia. Kyseisellä stadionilla pelaa Munsterin joukkue. Kaupungin kova rugbyfanitus jäi mieleen ensimmäiseltä visiitiltä, kun istuimme iltaa eräässä pienessä pubissa vetämässä yhteen siihenastisen tutustumisreissumme fiiliksiä. Pubi oli ehkä pieni, mutta se oli täpötäynnä Munsterin kannattajia seuraamassa ottelua.

Vierailimme Milk Marketissa. Olen vähän sellainen markkinafani, varsinkin ulkomailla niitä on mielestäni mukava kierrellä ja katsella. Milk Market oli varsin positiivinen kokemus. Varsinaisena markkina-alueena oli katettu tori, joka on varsin mukava lisä täällä alati muuttuvien säiden maassa.

Tarjolla oli paljon erilaisia ruokakojuja, joista sai sekä valmiita annoksia, että ostaa ruokatarpeita kuten vihanneksia, kananmunia, juustoja, leipiä ja leivonnaisia. Syötävien lisäksi myynnissä oli muun muassa kukkia, käsintehtyjä tuotteita ja LP –levyjä. Katoksen alla raikasi letkeä funky ja meno kaikkinensa oli mukavan leppoisaa. Ostimme intialaishenkiset ruoka-annokset ja nautimme rennosta markkinatunnelmasta ja kielen mukanaan vievästä ruoasta.

Markkinoita on Limerickissä järjestetty vaihtelevin menestyksin jo 1850 –luvun puolivälistä saakka, nykymuotonsa Milk Market sai vuonna 1995. Markkinoita järjestetään joka viikko, perjantaista sunnuntaihin, mutta lauantai on kuitenkin se tapahtuman niin sanottu pääpäivä. Markkinoiden ympärille on kehittynyt muutakin toimintaa, kuten teemamarkkinoita, keikkoja ja muita kulttuuritapahtumia.

Muuten oma päivämme kului markkinoiden lisäksi kaupungilla kävelemiseen, muutamien ostosten tekemiseen sekä erinomaisessa japanilaisessa ravintolassa illallistamiseen, sellaista ihanuutta kun ei meidän nykyisiltä kotikulmilta löydy.

Huomasi millaisia maalaispulliaisia meistä on päässyt tulemaan kuin varkain, sillä miehen toteamus ”onpas omituista nähdä busseja, siis tuollaisia kaupunkiliikenteen busseja” osui kuin nenä päähän.

Olen tyytyväinen, että tulimme käyneeksi toistamiseen Limerickissä, tämän käynnin jäljiltä kaupunki nosti selkeästi päätään arvoasteikossani, vaikkei se ihan pääsekään muiden isompien irlantilaisten kaupunkien kanssa samalle viivalle, joissa olen tähän mennessä käynyt (Galway, Cork, Dublin). Mutta siitä olen varma, ettei vierailu Limerickin Milk Marketissa jäänyt viimeiseksemme.
_____________
Lue myös:
King John’s Castle