10. kesäkuuta 2018
Imettäminen Irlannissa
Muistan reilu vuosi sitten naureskelleeni radio- ja televisiomainoksille, joissa kampanjoitiin imetyksen puolesta. Kaikkea ne mediassa kampanjoivatkin, eikö tuon nyt luulisi olevan päivänselvä juttu, ajattelin. Samoihin aikoihin uudet kaverini, joilla oli Nappulaa nuorempia lapsia, kertoivat käyvänsä viikoittain imetysryhmässä. Tosin minulle sitä mainostettiin sillä, että sieltä saa ilmaisen teen ja sconesin. Siitä huolimatta ajatus ringissä imettämisestä tuntui jokseenkin oudolta.
Ollessani raskauden loppuvaiheessa Family Doctorini kysyi minulta olenko ajellut rinta- vai pulloruokintaa tulevalle vauvalle. Imetystä, kuten tein Nappulankin kohdalla. Muista sitten mainita siitä erikseen sairaalassa, lääkäri muistutteli ja jatkoi vielä, antavat yleensä vauvalle pullon heti sen synnyttyä.
Kun asia tuli itselle ajankohtaiseksi aloin ymmärtämään paremmin imetyskampanjat, joille olin vielä vuosi sitten hymistellyt.
Synnytyssairaalassa samassa huoneessa oli kuusi sänkyä, vaikka porukka vaihtui sairaalapäivieni aikana, tein huomion, että huoneessa oli yleensä vain toinen imettävä äiti, muut ruokkivat pullolla.
Vaikka Irlanti on mielestäni monessa asiassa perinteitä arvostava ja hieman vanhoillinen maa, imetys ei täällä ole selkeästikään se juttu. Irlannissa vain noin puolet äideistä imettää lastaan ja se lukema on pienimpiä koko Euroopassa. Tämä 51% on lukemana se kuinka moni ylipäätään imettää. Monella imetyksen kesto jää kovin lyhyeksi, ehkä vain muutamaksi viikoiksi. Irlannissa äitiysloman pituus on puoli vuotta, joka on aika pitkä moneen muuhun maahan verrattuna. Se ei siis ole esteenä, että äidin pitäisi palata töihin hyvin pian synnytyksen jälkeen.
Mielenkiinnosta olen kysellyt mistä johtuvat syyt vähäiseen imetykseen. Yhtä oikeaa totuutta tähän en ole kuullut, mutta muutama sukupolvi sitten korvikevalmistajat tulivat rytinällä markkinoille ja saivat uskoteltua korvikkeiden olevan rintamaitoa parempaa tavaraa. Suurena etuna pidetään sitä, että pullosta näkee paljonko lapsi on syönyt. Katolisessa maassa julkisesti imettämistä on kaiketi pidetty myös vähän häveliäänä toimintana. Yhden kaverini äiti oli aikoinaan (noin 40 vuotta sitten) ilmoittanut sairaalassa, että hän haluaa imettää lastaan. Hoitaja oli ollut silminnähden järkyttynyt ja puuskahtanut "vain hipit ja kiertolaiset (romanit) imettävät!". Tänä päivänä imetystä tuskin pidetään pelkästään hippien puuhasteluna, mutta pulloruokinta antaa toki äideille enemmän vapauksia tehdä asioita ilman vauvaa.
Vaikka alkuun hieman kummastelin tätä kavereideni mainostamaa imetysryhmää, olen löytänyt lopulta itsenikin joitakin kertoja sieltä. Alkuun tosin kuvittelin, että minulla täytyy olla joku ongelma päästäkseni mukaan ryhmään. Oma syyni ryhmään menemiseen oli lähinnä tutustua muihin pienten lasten äiteihin.
Loppukevennyksenä ja -vinkkinä mainittakoon, että olen oppinut mikä auttaa silmätulehdukseen. Ehkä tämä on ollut yleisesti tiedossa ollut asia, muttei ole kantautunut aiemmin omiin korviini. Niin silmätulehdukseen auttaa rintamaito! Ja tiedättekö, jopa testasin sitä tällä viikolla kun silmätulehdus iski päälle ja kotona olleet dropit olivat vanhentuneet. Ruuts ja maitoa silmään. Ja kuulkaa auttoi! Ehkä alan lisätienistien toivossa kauppaamaan silmätulehduslääkettä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielenkiinnolla luen Irlantilaisesta meiningistä! Itse raskaana rv34 Alankomaissa, ja täällä n 80% aloittaa rintaruokinnalla ja parissa kuukaudessa suurin osa on jo kuitenkin lopettanut. Täällähän raskaus/äitiysloma on 4kk yhteensä, ettei siinä mitään hurraamista eikä varmasti edesauta rintaruokinnan jatkamisessa. Jännä miten maissa on niin eri tavat!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Elisa ja tsemppiä loppumetreille!
PoistaTuo äitiysloman lyhyys vaikuttaa siellä varmasti paljon imetyämisen kestoon, mutta siitä huolimatta iso osa tuntuu kuitenkin aloittavan sillä.
Jostakin kuulin, että täällä Itä-Euroopan maista tulevat nostavat Irlannin imettämisprosenttia. Tiedä sitten pitääkö väite paikkansa.