Kyllä ne asiat lutviutuu

Monessa aiemmassa postauksessani olen manannut sitä kuinka monen asian hoitaminen tökkii täällä Irlannissa. Esimerkiksi puhelinlaskun veloitus ei ole sitä, mitä sen pitäisi kiinteän kuukausisopimuksen mukaan olla, nettiliittymän toimintaansaantia piti odottaa vaikka ja kuinka ja etukäteen sovittujen asioiden hoitamisen perään saa kysellä ja kysellä ja kysellä, jotta ne tulisivat hoidetuiksi. Onhan näitä. 

Mutta sitten jos mennään pienempiin tai voisiko sanoa hieman vähäpätöisempiin asioihin, niin ne tuppaavat hoitua kuin ihmeen kaupalla. Nämä ovat sellaisia asioita, että jos saisin niihin Suomessa kieltävän vastauksen, niin en lähtisi kyseenalaistamaan. Koska niin ne asiat nyt vain ovat. Piste.

Tässä muutamia näin äkkiseltään mieleentulleita esimerkkejä siitä, kunka asiat ovat järjestyneet.

Olin kavereiden kanssa menossa eräänä iltana syömään. Emme olleet tehneet pöytävarausta, vaan kävimme kysymässä eräästä ravintolasta josko heille mahtuisi. Ovelta jo näki, että paikka oli tupaten täynnä. Tarjoilija tulikin ensin sanomaan, ettei heillä ole tilaa meille. Jäimme oven suuhun tekemään suunnitelmaa minne menisimme seuraavaksi, kun tarjoilija kuitenkin palasi takaisin luoksemme ja kertoi, että pystyisi sittenkin järjestämään meille yhden pöydän ravintolan perukoilta.

Olen vuokrannut joitakin kertoja autoa samasta (ja pikkukaupungin ainoasta) autovuokraamosta. Teen yleensä varauksen paria viikkoa ennen h-hetkeä, koska hinnat ovat halvemmat, kun varauksen tekee ennakkoon ja toisaalta näin myös varmistan, että saa jonkun sopivan auton alleni. Loppukesästä olin jo tehnyt varauksen itselleni, mutta jouduinkin perumaan sen vuokrapäivänä koska Nappula oli sairastunut. Soitin vuokra-autofirmaan ja olin aivan varma, että joudun maksamaan aivan oikeutetusti jonkun varausmaksun myöhäisestä peruutuksesta. Mutta ei, asia olikin sillä hyvä.

Toisella kertaa olin sopinut hakevani auton illalla, ennen liikkeen sulkemisaikaa. Kävikin ilmi, ettei miehellä ollut mitään mahdollisuutta ehtiä töistä kotiin siihen mennessä. Ja toisaalta taas en itse saisi millään raahattua kahta lasta ja kahta turvaistuinta vuokraamoon. Otin taas vuokrapäivänä luurin käteeni ja kyselin olisiko heillä mitään mahdollisuutta hakea minut ja ne lapset istuimineen kotoa liikkeeseen hoitamaan vuokraukseen liittyvät paperiasiat. Ja onnistuihan se. 

Taannoin kävin kahvilla, mutta minulla ei ollut riittävästi käteistä eikä kahvilan kortinlukija toiminut. Kyseessä ei ollut mikään vakiokahvittelupaikkani, mutta siitä huolimatta myyjä antoi minulle tilaamani kahvin ja pyysi maksamaan ostoksen sitten seuraavalla käyntikerralla. 

Salilla, jossa käyn tulee ohjatuille tunneille ilmoittautua etukäteen. Yleensä käymilleni tunneille ei ole sen suurempaa tunkua, mutta olen huomannut, että lauantain tietty aamutunti on monesti täynnä, koska tunnilla käytettäviä laitteita on tietty määrä. Tässä eräänä lauantaina sadattelin, etten tehnyt ilmoittautumista aiemmin, sillä tunti oli jo täynnä. Päätin silti, että lähden salille ja teen itse jonkun pienen treenin. Varmistin vielä ohjaajalta, että onhan ookoo, että teen salin sivustalla omaa treeniä, vaikka varsinainen tunti onkin jo täynnä. Kannatti taas kysyä, sillä vastauksena oli No problem Riikka, we'll make a room for you. Ja niin ohjaaja teki pieniä muutoksia päivän treeniin, jotta tämäkin emäntä pääsi mukaan ohjatulle tunnille.

Kotona naureskelemme usein, että hommat menevät joko irlantilaisittain eli eivät toimi lainkaan kuten pitäisi tai vastaavasti irlantilaisittain, jolloin asiat saavat uuden käänteen ja lutviutuvat jollakin lailla. Onneksi kaikki ei ole aina niin justiinsa ja on näitä toisiakin irlantilaisia toimintatapoja!