Irlantilaiselle tai pitkään tässä maassa asuneelle kun tulee maininneeksi, että vauva nukkuu huonosti, saa aina saman vastauksen. Hampaat. Vauva tekee selvästi hampaitaan. Tiedän jo kuinka juttu jatkuu, enkä jaksaisi enää keskustella koko aiheesta. Omalla kokemuksella uskallan sanoa, ettei syy ole pelkissä hampaissa. Toisinaan varmasti siinäkin, mutta ei aina. Läheskään aina. Niin, minulta kysytään olenko hommannut vauvalle meripihkakorun. Saa kuulemma luontaistuotekaupoista tai tilattua Amazonista. Olen nähnyt pienillä lapsilla näitä koruja ja luulin niitä pitkään joksikin trendisetteripelleilyksi, mutta ei korun pitäminen vähentää kuulemma hammaskipuja. En jaksa uskoa, että meripihkahelyt auttaisivat meidän öihin, mutta tyydyn vain nyökkäilemään.
Nappula ei halua nousta, kannan hänet puoliunisena alas aamupalapöytään. Syöminen kiinnostaa vasta sitten kun ilmoitan, että nyt ruokailuaika on ohi, täytyy siirtyä seuraaviin aamutoimiin. Vedetään kilarit.
Kun vihdoin päästään siihen pisteeseen, että aika pukea ulkovaatteet päälle ja lähteä kohti Play Schoolia vihmoo ulkona vettä ja tuuli heiluttaa voimakkaasti puiden oksia. Nakkelen sadevaatteita lattialle. Sadehousut menevät kolmannella yrittämällä oikeinpäin päälle. Saappaat ovat jääneet pieniksi.
Viritän sadesuojaa rattaisiin ja olen asettamassa seisomalautaa kiinni, kun huomaan toisen kiinnikkeen puuttuvan. Tämäkin vielä. Etsin eteisestä, etupihalta, rattaiden alta. Ei löydy. Itse itselleni julistama ääneenkiroilulakko saa säröjä.
Ei auta, kävellään.
Hoputan Nappulaa. Tule jo. Hyvä hyvä. Kierrä se lätäkkö, kun ei ole niitä saappaita. Ostetaan uudet. Tutkitaan niitä keppejä sitten kotimatkalla kun ei ole kiire.
Vedän sadetakin huppua syvemmälle päähän, ettei tuuli vetäisi hiuksia spiraaliksi. Hanskatkin ovat läpimärät. Mietin miten tähän on taas tultu. En minä tällaista tilannut. Tekisi mieli nakuttaa talon eteen kylttejä.
Myydään huonot aamut. Myydään lapset. Myydään ne pienet saappaatkin.
Nyt saisi. Sopuhintaan.
Pääsemme perille. Myöhässä, mutta kuitenkin. Yökukkuja nukahtaa rattaisiin, sadekin vähän hellittää.
Kyllä tämä taas tästä. Ehkä huomenna on parempi päivä.
Osanottoni. Minä puolestani ajattelin välillä, että omat söpöliinini saisi tuupata roskapönttöön ja tehdä uudet. Mutta kun ne olivat omatekoiset, niin en raaskinut.Oli heissä ollut siihen astikin niin suuri vaiva. Osta vauvalle meripihkaa, se auttaa mihin tahansa varsinkin Irlannin kosteudessa. Minun rakkaini koruni on paksu meripihkainen rannekoru.Se on hyvä nivelkipuun varsinkin talvella. Ostin muinoin edullisesti liettualaiselta myyjältä Turun keskiaikaisilta markkinoilta.
VastaaPoistaAlkaa hämmästyttämään tämä meripihka-asia (sain toistakin kautta viestiä, että sitä suositellaan käytettäväksi myös muualla kuin täällä). En ole aiemmin törmännyt tähän asiaan.
PoistaJa hienostipa kirjoitit ettet raaskinut kun olivat omatekoiset.
Kiitos Katriina viestistäsi!
Hei Riikka! Löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta ja lueskelin tässä sairasloman ratoksi parissa päivässä alusta tähän päivään. Kiitos kivoista postauksista,ulkosuomalaisten elämät kiinnostaa aina. Terkuin Tarja Stadista
VastaaPoistaKiitos ja kiva kun löysit tiesi tänne :) Mukava kuulla, että sait tekemistä sairaslomapäiviisi.
PoistaUnivelka, tuo vihoviimeinen kumppani. En tiedä onka tästä tsemppaamaan, mutta nyt kun nuorempi (joka vauvavuotenaan myös nukkui katkonaisia öitä huutokonsertein ja hyvin vähän päiväunia) täyttää kohta 4 niin minustakin on kuoriutunut taas se kummajainen jolle jää jopa keskustelujen yksytyiskohdat mieleen (ainakin aika usein). Et kyl se siit, päivä kerrallaan <3
VastaaPoistaKiitos Tuulia! Olen samaa mieltä kommentistasi univelan kanssa. Odotan itsekin sitä hetkeä, että tajuaisin taas jostakin jotakin. Varsinkin kun arki täytyy hoitaa toisella kielellä, ovat sanat harmittavan usein kateissa.
Poista