Monet - me mukaan lukien - asuvat kaksikerroksisessa talossa. Alakerrasta löytyy eteinen, olohuone, vessa ja keittiö ja joistakin asunnoista yksi makuuhuone. Makuuhuoneet ja kylpyhuoneet ovat yläkerrassa. Huonejärjestys on sijoiteltu ihan modernimpia taloja lukuunottamatta samalla tavoin. Olohuone on tielle päin eli samaan suuntaan ulko-oven kanssa ja keittiö löytyy aina talon perältä eli sen ikkunat ovat takapihalle päin.
Irlannissa käytetään ulkojalkineita sisälläkin.
Paitsi meidän Suomikuplassa. Käytämme sisällä sisätossuja, koska arvannette, että varsinkin alakerran laattalattia ilman lattialämmitystä sopivasti vetoisassa talossa on ainakin talvikuukausina ihan saakelin kylmä. Oven suusta meiltä löytyy sellainen harvinaisuus, jota kutsutaan kenkätelineeksi. Enpä arvannut sitä tänne muuttaessani sellaiseksi erikoisuudeksi, etten ole kellään muulla moista hyllyä nähnyt. Toista eteisemme erikoisuutta - myös Suomesta muutettua - kutsutaan naulakoksi.
Mennäänpä sitten itse kyläilyyn.
Nämä kahvittelut eivät ole niin sanotut yllätyssumpit, vaan olen sopinut muutamien äiti+lapsikavereiden kahvitteluista etukäteen. Tervetuloa meille aamukahville klo 10!
Älä kuitenkaan odota kenenkään tulevan vielä kello kymmenen. Ihan aikaisintaan varttia yli, ennemminkin puolelta.
Kyläilijät, he eivät riisu kenkiään ja takkejaan pois eteisessä, vaikka olen varta vasten ottanut omia takkejamme pois ja tehnyt naulakkoon tilaa. He kävelevät vaatteineen ja kasseineen suoraan talon perälle keittiöön ja ripustavat takkinsa ja nyssäkkänsä jonkun keittiöntuolin selkänojalle. He saattavat tuoda tullessaan jotakin syötävää kahvin kaveriksi.
Mikäli tulijoita on useampi, törmään tässä kohdin aina dilemmaan. Pitäisikö ne kahvit keittää nyt vai sitten kun viimeisetkin ovat joskus selvinneet perille? Itse ajattelen, että olisi mukava istahtaa yhdessä pöytään, mutta toisaalta on tylsä antaa ensimmäisten odottaa, jos muut tulevat kun tulevat.
Kysy juovatko vieraat kahvia vai teetä? Ja muistat tietysti heti kysyessä, että meiltä löytyy vain vihreää teetä. Täällä monet teenjuojat tuntuvat olevan ruskean teen ystäviä. Muista laittaa kahvipöytään maitoa ja sokeria. Joo, varsinkin ne teenjuojat tykkäävät lorauttaa maitoa juomaansa.
Suomessa kahvillekutsuminen on melkeinpä vakavasti otettava asia. Kun kerran kutsutaan, niin pitää olla asettaa jotakin särvintä pöytään. Jotakin itsepyöräytettyä tai vähintään ne uunissa lämmitetyt pakastepullat. Ja koti, sen täytyy edes yrittää näyttää siistiltä. Täällä taas homma ei ole niin justiinsa. Keitellään ne teet tai kahvit ja laitetaan jotakin pöytään, jos sellaista sopivaa löytyy. Leipomosta tai lähikaupasta on saatettu hakea sconesit. Ainakaan lapsiperheissä koteja on hyvin harvoin edes yritetty nuolla puhtaaksi vieraiden varalta.
Muistan, kun kutsuin ensimmäistä kertaa meille kavereita kylään, olin leiponut piiraan. Laittanut sen ja muut tykötarpeet puffettityyliin keittiön työtasolle ja kerroin, että sen voi syödä olohuoneessa, koska siellä on vähän lämpimämpi ja mielestäni se on muutenkin keittiötä kodikkaampi. Tajusin sen pienen kulmakarvojen kohottelun vasta paljon myöhemmin. Eihän täällä niin toimita, vaan koko kyläilyaika vietetään yleensä talon perällä, keittiössä. Tosin lapset sekoittavat helposti tätä pakkaa.
Tätä nykyä omatkin kyläilytarjottavat kahvin kylkeen ovat monesti sconesit ja hedelmiä. Välillä olen leiponut esimerkiksi suomalaisen pannukakun.
Kyläilyaika vietetään siis tiiviisti alakerrassa. Yläkerta koetaan makuuhuoneineen selkeästi yksityiseksi alueeksi, eikä sinne ole menemistä. Muistan muutamankin kerran, kun jonkun kaverin lapsi on kiivennyt portaat yläkertaan. Lapsen äiti on ollut aivan tavattoman pahoillaan asiasta ja kysynyt onko millään mahdollista, että hän hakee lapsensa pois sieltä.
Täällä ei ole tapana esitellä asuntoa, jos joku tulee ensi kertaa kyläilemään. En tosin tiedä, onko tämä esittely enemmänkin joku oma tapa eli voiko sitä missään määrin kutsua suomalaiseksi tavaksi? Niin tai näin, minusta on mukava nähdä ja saada esittely muiden koteihin.
Ja siihen kyläilyyn kannattaa varata aikaa. Irlantilaiset ovat sen verran puheliasta sakkia, että ne aamukahvit venyvät kevyesti iltapäivän puolelle. Lähtiessä muista antaa vuolaat kiitokset kaikesta. Viljele sanaa lovely mahdollisimman monta kertaa.
Isoin asia mikä minua edelleen muiden luona käydessä mietityttää on se, missä he säilyttävät ulkovaatteitaan siis takkeja ja kenkiä (siis niitä, jotka eivät sillä hetkellä ole jalassa tai roiku tuolin selkämyksellä)? Yksi monista asioista, joita en ole koskaan viitsinyt kysyä :)
Meillä ainakin takit yleensä roikkuu "in the hot press", eli pienessä komerossa joka sijaitsee perukoneen vieressä. Näin myös monella tutuillamme, eli "utility room" on se paikka jossa takit ja kengät saavat olla pois näkyviltä. :)
VastaaPoistaKiitos tästä vastauksesta! Meiltä puuttuu tuo pesukoneen vieressä sijaitseva komero (pesukone on keittiössä, eikä siellä ole vaatesäilytykseen sopivia komeroita).
PoistaJa kulttuurishokkia toisin päin: en millään voi uskoa, että raavaat työmiehetkin Suomessa polvistuvat eteiseen tullessaan ja nöyrästi ottavat saappaat pois ennen kuin tulevat peremmälle. Kesälläkin! Itse yritän aina muistaa ottaa kengät heti pois, mieluiten jo 'tuulikaapissa' (mikä sellainen on, kysyy irkku) ja kantaa ne kenkätelineeseen. Kerran mokasin ja harpoin karvalankamaton yli kuraisilla kengillä, kun naulakko oli toisella puolen eteistä. Huomasin vasta emännän kauhistuneesta ilmeestä, mitä tein! Tuo naulakon puute minuakin jäyti, itse laitoin kaikki takit sovinnolla roikkumaan eteiseen. Kun tuli talonmyynnin aika, välittäjä huomautti että ne pitää poistaa ; ) Luulisin, että ne takit roikkuvat tuolin selkämyksillä ja päätyvät makuuhuoneisiin aikanaan. Kenkäläjää Irlannissa ei koskaan näe eteisessä.
VastaaPoistaMinun oli myös opittava, että Irlannissa usein 'tehdään' tee- tai kahvimuki valmiiksi vieraalle, sokeria ja maitoa myöten. Hermostuttavaa yrittää muistaa, kuka mitenkin sen haluaa!Suomessa kukin laittaa itse. Mutta meillä istutaankin kahvipöydässä, joka on katettu sitä varten. Jos Irlannissa istutaan olohuoneessa, ei useinkaan ole paikkaa, minne ne kahvi- ja kermanekat laittaisi, varsinkin jos on lapsia pyörimässä ympärillä. Hyvä kun sen mukin saa pidettyä sylissä.
Hieman nauratti tuo vihreä tee ja pannukakku! Mutta miksi pitäisi olla aina samanlainen kuin muut, kannattaa olla ylpeästi erilainen! Jotain puhumista on annettava...tuo, että kaikki on aina 'lovely' hymyilyttää. Odotan, että pannukakun reseptiä vielä kysytään! Mutta puhetta irkuilla riittää maailman loppuun. Joskus tuntui, että korvat soi monta tuntia vieraitten lähdön tai kyläilyn jälkeen. Suomessa on niin hiljaista!
Kiitos Kulttuurikorppikotka kattavasta vastauksestasi!
PoistaVoin kuvitella, että kulttuurishokki toimii toisinkin päin ja voin myös kuvitella sen henkilön ilmeen, jonka karvamatolle astuit :)
Totta muuten tuo, että kahvi tai tee tehdään yleensä aina toiselle valmiiksi. Tässä olen oikonut ja toiminut suomalaisittain - jokainen tehköön sekoituksensa.
Pannukakun reseptiä kysyttiin jo. Oli kuulemma niin eksoottista :D