Ystävyydestä

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulle on muodostunut tänne vakaa ja melko laaja kaveriverkosto. Osaa tapaan viikoittain ja välillä muutamankin kerran viikossa, osaa harvemmin. Osaa yksitellen ja osaa aina jonkun porukan yhteydessä. Suuriosa näistä kavereista on irlantilaisia, mutta muuten kansalaisuuksien laskemiseen eivät yhden käden sormet riitä. Käytännössä kaikkia kavereita yhdistää sama tilanne - pienet lapset. Ja juuri näissä erilaisissa lapsiharrasteissa olen kaveriverkkoni kutonut. Pienellä paikkakunnalla kun asutaan, niin ei voi välttyä siltä, etteikö samoja naamoja näkisi monessa eri yhteydessä, mikä ainakin alkuvaiheessa oli todella hyvä juttu.

Koska nyt on ystävänpäivä, niin kerrottakoon että tulin tänä vuonna lähettäneeksi jopa pari ystävänpäiväkorttia. Eriasia on, toimiiko Irlannin ja Suomen posti yhteen, niin että hyvissä ajoin lähetetyt kortit kulkisivat viimeistään tänään perille. Pientä yskimistä on ollut noissa yhteyksissä viime aikoina. Ja jos on kenties jotakin ongelmaa kustin polkemisen kanssa, niin oli myös ongelmia korttien löytämisessä. Tai kortteja löytyi kyllä, muttei oikeanlaisia. Sillä täällä ystävänpäivä ei ole ystävänpäivä, vaan enemmänkin rakastavaistenpäivä. Mikä tarkoitti sitä, että valtaosa korteista oli täynnä yltiösiirappisialurituksia. Sentään aikani etsittyäni löysin muutaman neutraalimman otoksen.

Viime vuonna miehen työkaveri muistutti teetauolla miestäni tänään on ystävänpäivä, muista viedä vaimolle kukkia. Veikkaanpa, että muuten olisivat jääneet kukat saamatta. Jos kukkia tänä vuonna halajaa, niin ne kannattaa ostaa itse sen miehen ollessa työmatkalla.

Suomessa kavereita ja ystäviä löytyy melkeinpä Suomen pituudelta ja leveydeltä. Kaikki vanhoista ystävistä ja kavereista asuvat toisella paikkakunnalla, kun missä itse asuin ennen Irlantiin muuttoa. Vanhoilla tarkoitan tässä yhteydessä pitkäaikaisia, eli niitä keiden kanssa on aloitettu yhdessä koulutietä tai vastaavasti päätetty sitä ylioppilaslakit päässä ja niitä keiden kanssa on nykynäkökulmasta rilluttu liikaa opiskeluaikoina. Eli siinä mielessä toiseen maahan muuttaminen ei ole radikaalisti muuttanut suhdetta näihin ihmisiin, en ole heitä Suomessakaan asuessa nähnyt liian usein. Vaan päinvastoin. Ihan parasta näissä vanhoissa kavereissa on se, että välissä olevista kilometreistä ja liian monista kalenterinsivuista huolimatta juttu jatkuu siitä, johon se on edellisen kerran jäänyt.

Halauksia ja ihanaa ystävänpäivää!