Saimme kunnian osallistua irlantilaisiin ristiäisiin. Reilun kolmen kuukauden ikään ehtinyt kaverini toinen poika kastettiin perinteisesti kirkossa.
Ristiäiset alkoivat alkuillasta. Me vieraat pakkaannuimme samaan kasaan, muutamille ensimmäisille penkkiriville. Kirkossa oli sillä hetkellä vain nämä yhdet ristiäiset. On kuulemma ihan tavallista, että samaan aikaan kirkossa voi olla vaikka kuudetkin ristiäiset. Pari minuuttia ennen tilaisuuden alkamista pappi kävi vielä rennosti fleece päällä heittämässä juttua vauvan vanhempien kanssa, mutta kävi nopeasti kietaisemassa alban päälleen ennen seremonian alkua.
Luterilaiseen menoon verrattuna katolinen tapa kastaa lapsi erosi jonkin verran. Täällä ei tarvinnut odottaa jännityksellä mikä lapselle annetaan nimeksi, sillä se oli tiedossa jo synnytyssairaalasta lähtiessä. Tilaisuudessa ei laulettu ollenkaan, eikä muutenkaan ollut mitään musiikkia. Pappi siunasi kastevettä pitkään ja hartaasti. Omaan korvaan omituisin osio oli kuitenkin se, kun pappi esitti kummeille ja vanhemmille kysymyksiä: Kiellätkö saatanan? Uskotko jumalaan? Uskotko pyhään katoliseen kirkkoon? Näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin vanhempien ja kummien tuli vastata kuorossa kyllä. Tai en tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisi toiminut toisin.
Tilaisuus kirkossa kesti puolisen tuntia. Ja Irlannissa kun ollaan niin sen jälkeen ristiäiset jatkuivat missäpä muualla kuin pubissa.
Pubissa oli tarjolla ruokaa ja kakkua. Ja pubin hanatuotteita sai ostaa oman mielen mukaan. Lapset olivat tietysti mukana. Irlantilaisen tavan mukaan ristiäiset ovat kuulemma ensimmäinen kerta, kun vanhemmat pääsevät kunnolla viihteelle vauvan syntymän jälkeen. Juhlakalu ja muut lapsivieraat lähtivät koteihinsa yhdeksän hujakoissa - luulenkin, että juhlat taisivat varsinaisesti käynnistyä silloin. Tilaisuus oli arvatenkin hyvin rento. Pukeutumiskoodi kulki haitarilla puvusta farkkuihin. Nämä ristiäiset olivat irlantilaisittain pienet, paikalla oli kolmisenkymmentä vierasta. Irlantilaisissa ristiäisissä voi kuulemma hyvinkin olla sata vierasta.
Hienoa, että sait kutsun juhliin. Täällä kun niin usein pyydetään vain oma perhe ja sukulaiset, eikä ketään muita. No, sukuahan täällä aina riittää....
VastaaPoistaOli kyllä hienoa päästä osallisiksi juhliin 😊 Tässä tapauksessa oli kyse pienestä perheestä ja (lähi)suvusta. Sen vuoksi varmaan joitakin kavereitakin oli kutsuttu.
PoistaYksi syy, miksi en halua kummiksi, on juuri tuo osio, johon en voisi rehellisesti vastata kyllä. Eipä minua ole juuri kutsuttukaan. Satuimme olemaan kerran kuvaajina yksissä kastajaisissa, joissa oli montakin eri kastelasta. Tutut vanhemmat olivat Filippiineiltä, ja kun kummivanhempien piti 'vannoa vala', koko rivi sukulaisia nousi ylös! Lapsella oli tusina kummivanhempaa. Jälkijuhlat olivat suurelliset puutarhajuhlat joissa ei koristeluissa ja lahjoissa, saati ruuassa säästelty. En muista oliko alkoholia tarjolla. Eli kukin kulttuuri näköjään tuo omat tapansa. Millaistakohan olisi puolalaisten katolisissa kastejuhlissa? Katolisia on moneen junaan. Irkut juhlivat kastetta ja hautajaisia pubissa yhtä lailla. Sinänsä viksua, kun catering järjestyy helposti ja yleensä on myös erillinen takahuone käytössä jos haluaa. Pikkuisen eroa normisuomalaisiin tapoihin : )
VastaaPoistaMietinkin siinä kirkon penkissä istuessani, että saisiko edes katoliseen kirkkoon kuulumaton toimia kummina. Tiedätkö sinä Kulttuurikorppikotka?
VastaaPoistaSuureelliselta kuulostaa tuo filippiiniläisten tapa juhlistaa ristiäisiä - heilläkin monesti tosi isot perheet ja suvut, joten vieraita varmasti riittää.
Itseasiassa nämä ristiäiset, joihin meidät oli kutsuttu olivat puolalais-irlantilaiset. Ymmärtääkseni menivät aikalailla irlantilaisen tavan mukaan - sillä erotuksella, että suku puolalaiselta puolelta oli pienempi ;)