Vaeltamista ja Fazerin sinistä

Huomasinpa, että olen tullut viime aikoina kirjoittaneeksi yhden jos toisenkin vaellus- tai ulkoiluaiheisenjutun. No hei, taas tulee yksi sitä lajia. Muuten saattaisi jättää kirjoittamatta, mutta nyt on se aika vuodesta, kun tehdään kesälomasuunnitelmia - ellei niitä sitten ole jo lyöty lukkoon. Tästäpä saattaa olla hyötyä jollekulle, joka havittelee vaellusvinkkejä Irlantiin.

Ulkoilureittien suhteen olen aiemminkin suositellut naapurikaupunkiamme Killarneyta. Ja niin teen taas. Sen vehreästä luonnonpuistosta sekä vuorilta löytyy reittejä varmasti jokaiselle vaatimustasolle. 

Suunnitelmissamme oli alun alkaen kipuamista vuorille, mutta koska sinne ei sääolosuhteiden vuoksi suositeltu lähtemään ilman opasta, päädyimme suunnitelmaan B. Ja oikein hyvä vaihtoehto oli sekin. 

Kulkemamme reitti lähti Killarneyn länsipuolelta, Gap of Dunloelta, Kate Kearney's Cottagelta. Kyseessä oli reilun 12 km käpöttely karuissa vuoristomaisemissa lampaiden, joidenkin hevoskärryjen ja muutamien muiden ulkoilijoiden kanssa. Ja värikkäiden lampaiden ihmettelijöille tiedoksi, spreiaaminen on farmareiden tapa tunnistaa omat vapaana jolkottelevat villaturkkinsa. 

Karujen vuorten ja pienten lampien ympäröimältä Gap of Dunloelta reitti mutkitteli ylemmäs vuorille. Alueen nimi muuttui matkalla Black Valleyksi, mutta matka jatkui samaa tietä pitkin. Reitti itsessään oli helppokulkuista. Nousuja, laskuja ja mutkia löytyy kyllä, mutta reitti kulki kapeaa laakso/-vuoristotietä pitkin. Tähän aikaa vuodesta reitti oli erityisen kaunis, sillä alppiruusut olivat täydessä kukassa ja niin myös monet kukkivat puut. 

Tämä vaellusreissu oli omalle kohdalle erityinen siitä, että täällä reissulla jälkkärieväinä olleet Fazerin sininen ja salmiakki tekivät kauppansa. Olin nimittäin reissussa kuuden Suominaisen voimin. Kahden ja puolen vuoden Irlannissa asumisen jälkeen tämä sattui olemaan ensimmäinen isompi tutustuminen Suomiporukoihin. Ja hauskaahan meillä oli! Yhden tunsin ennestään, muut olivat uusia tuttavuuksia.

Reilun kahdentoista kilometrin kulkemisen jälkeen maisema muuttui kuin veitsellä leikaten karusta vehreäksi. Kitukasvuisten puiden sijaan ympärillä olevat puut levittivät isolehtisiä oksistojaan kohti taivasta ja kulkemiemme polkujen katoksi. Olimme saapuneet Killarneyn kansallispuistoon. 

Vaellusosuuden päätepisteenä oli Lord Brandons Lodge, jonka terassilla oli hyvää aikaa kitata kahvia koneeseen ja syödä vähän lisää sitä Fazerin sinistä. Lord Brandons Lodge sijaitsee Upper Laken rannalla, joka on yksi kolmesta Killarneyn kansallispuiston järvestä. Sieltä matkamme jatkui pienellä avomoottoriveneellä kohti Killarneyta. Reitti kulki kolmen järven halki ja matkanteko vesiteitse kesti reilusti yli tunnin. Vesi oli paikka paikoin todella alhaalla ja terävistä vedenalaisista kivistä kuului välillä ilkeää kirskuntaa veneen pohjaa vasten. Yhdessä kohtaan hyppäsimme koko sakki pois veneestä, jotta kuljettaja saisi ohjattua veneen turvallisemmin eli kevyemmällä lastilla matalikon yli.

Vene kuljetti meidät Killarneyn keskustan tuntumassa olevalle Ross Castleille. Vaikka reittisuunnitelmamme muuttuivat alkuperäisistä oli tämä kokonaisuus tosi monipuolinen. Reippaillessa pääsi vuoristomaisemiin ja veneellä lipumaan keskelle vihreää luonnonpuistoa. Lämpimästi voin suositella tällaista keikkaa yhden päivän ulkoiluaktiviteetiksi.

Killarney vinkkejä:
Killarney

Aiempia vaelluspostauksia:

Päivävaellus: Kerry Camino

Pieni vaellus lasten kanssa
Melkein seikkailijan jalanjäljillä

____________________________________
Muistathan, että Vihreän saaren emännän löytää blogin lisäksi myös Facebookista ja Instagramista @vihreansaaren