Sunnuntaista muodostui mitä suuremmissa määrin kuitenkin äidin ja lasten päivä. Veimme aamulla miehen läheiselle lentokentälle. Mies lähti työmatkalle. Määränpäässä häntä tarvitaan maanantai-iltapäivänä eli puolentoista päivän päästä. Kyseessä ei ole mikään toiselle puolelle palloa suuntautuva reissu, vaan matka toiseen Pohjoismaahan. Yhteydet täältä saaren syrjältä ulkomaailmaan eivät vain ole ihan sitä parasta a-luokkaa.
Tiesin jonossa odottavan useamman lasten kanssa keskenään vietetyn päivän. Joten päätin ottaa lauantai-iltana pienen breikin lapsiperheajasta ja suunnata kaverin kanssa pubiin kuuntelemaan live musiikkia, juttelemaan niitä näitä ja nauttimaan siinä samalla muutamat juomat. Tiedostaen toki ne seuraukset, jotka siitä kuuluisasta parista saattaa koitua.
Saatuamme miehen sunnuntaina kentälle. Syötyämme aamupalan puheluineen. Vietettyämme löysästi etenevää aamupäivää, siinä samalla kun hörpin useamman kupillisen kahvia. Tein pieniä suunnitelmia poutaiselle päivälle.
Yhteen äitikavereiden whatsapp ryhmään alkoi satelemaan kysymyksiä onko kukaan muu menossa maatalousmessuille? Ja kun nyt kerran kysytään, niin tottahan minä ja lapset päätimme lähteä mukaan. Meistä kun on kuoriutunut täällä ihan vakavasti otettavia landepaukkuja.
Lehmäkaupoille emme silti menneet. Eikä maatalouskoneidenkaan tutkailu kiinnostanut. Seurasimme sen sijaan estekisoja, palkintolampaan valintaa, kuuntelimme paikallisen humppaorkesterin sävelmiä ja me tytöt nautimme maatalousmessujen päätteeksi pehmikset. Aurinkoinen sää oli houkutellut väkeä paikalle kuin pipoa ja hyvinhän me sinne joukkoon sulauduimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!