Muu muu siellä, muu muu täällä

Facebookin jaksoi muistuttaa, että Turussa olisi tänä viikonloppuna ollut Uuden muotoilun kevätmarket, johon olen monena keväänä ottanut osaa. Niin olisin varmasti tehnyt tänäkin viikonloppuna ellen olisi ollut Irlannissa.

Sillä muotoilun fiilistelyn sijaan tämän emännän pesue vietti päivän maatalousnäyttelyssä!

Jo vuosia sitten suljettu laukkakisastadion ja sitä ympäröivät pellot olivat täyttyneet kojuista, esittelyalueista ja aitauksista. Parkkipaikkana toimivalle lehmien miinoittamalle pellolle oli vedetty tiiviisti kaaraa kaaran perään. Varsinaista näyttelyaluetta koristivat myytävät lehmät ja palkintosonnit. Lammasaitaukset ja hevosalueet. Käytiin siellä myös ratsastus- ja koiramittelöitä.

Eläimet ääntelivät, lapset kirmailivat ja läheiseltä lavalta raikasivat paikallisen trubaduurin sulosoinnut. Markkinameininki oli siis taattu. Vain pölypussikauppiaat ja metrilakun myyjät puuttuivat.

Lapsille oli järjestetty tekemistä pomppulinnoineen ja kasvomaalauksineen. Meille riitti ihmetyksen aihetta ihan riittämiin eläimissä, traktoreissa ja höyrykoneessa.

Paikalle oli kokoontunut koko kulmakunnan kirjo. Lapsiperheitä, maajusseja, niitä kenestä näki, että edellinen ilta on venähtänyt pubissa pikkutunneille sekä harvahampaisia irlantilaispappoja villakangaslätsissään.

Jos joku olisi minulle puoli vuotta sitten kertonut, että vietän sunnuntaisen kevätpäivän maatalousnäyttelyssä, niin enpä olisi uskonut. Nyt on tämäkin nähty! Niin kai se niin menee, maassa maan tavalla.

Mukavaa alkavaa viikkoa täältä tennareiden pohjaan liimautuneen lannanhajun keskeltä!

P.S. En tullut kotiin lammas kainalossa ja lypsykoneenkin jätin näytteilleasettajille. Se punainen traktori jäi kyllä vähän kutkuttamaan...