Ensin jahkailtuani koko blogin pitämisen aloittamista ja sen jälkeen sitä, kirjoitanko vain harvoille ja valituille salasanojen takana olevaa blogia vai tällaista kaikille avointa turinointia.
Onneksi päädyin tällaiseen kaikkien luettavissa olevaan blogiin, vaikka ajattelinkin että tuskin tätä kovin moni muu lukee kuin äiti, anoppi ja jokunen kaveri.
Vaan väärinpä luulin. Ilokseni olen saanut näiden muutaman vuoden aikana huomata, että kyllä tätä joku muukin seurailee. Siellä ruudun toisella puolen on teitä, jotka olette seuranneet meidän Irlantiin asettumista alusta saakka, niitä jotka ovat hypänneet kyytiin myöhemmin ja teitä jotka lukaisette jonkun postauksen silloin tällöin, kun aihepiiri osuu kohdalle.
Ja näin sen kuuluu mennäkin. Iso kiitos siitä, että luet!
Sen lisäksi, että blogia tulee ideoitua ja kirjoitettua. Sitä ilahtuu isosti kommenteista, tykkäyksistä ja teistä, jotka olette ottaneet yhteyttä esimerkiksi Irlannin loman suunnittelun yhteydessä ja kyselleet vinkkejä. Vuorovaikutus on itselle se bloggaamisen suola. Tämä oman blogin parissa puuhastelu on kuitenkin ollut vain puolet siitä koukusta, jonka olen bloggaamisen avulla saanut. Toinen puoli tulee nimittäin muiden blogien seuraamisesta.
Ennen Vihreän saaren emännän käyntiin polkaisemista en juurikaan lukenut blogeja. Joskus, kun etsin vaikkapa ruokareseptejä, mutten seurannut mitään blogia aktiivisesti. Reilun parin vuoden aikana seurattavien blogien määrä on kasvanut kasvamistaan. Suurin yhdistävä tekijä monien seuraamieni blogien kanssa on ulkosuomalaisuus. Osa näistä bloggaajista on asunut vuosikausia uudessa kotimaassa, osa muuttanut maasta toiseen, osa takaisin Suomeen ja osa muuttamassa takaisin Suomeen.
Kutakuinkin samanlaisten tilanteiden kanssa elävien tarinoita on ollut mielenkiintoista seurata ja elää niissä mukana. Salakavalasti huomaan näistä, itselleni oikeassa elämässä tuntemattomista kanssabloggaajista muodostuneen korvaamaton vertaistukiverkosto.
Vertaistuen merkitys on omalta kohdalta korostunut, koska emme asu multikulttuurikirjon keskellä, paikassa johon ihmiset tulevat viivähämään expatiksi muutamaksi vuodeksi. Vaan lammasrajan takana, jossa maasta toiseen muutto ja arki ulkomaalaisen silmin eivät ole aina se kuumin kahvipöytäkeskustelunaihe.
Mikäli ulkosuomalaisten elämä kiinnostaa, niin helppo tapa hypellä mantereelta toiselle ja ruokapadalta seuraavalle on liittyä Ulkosuomalaisten blogit -Facebook ryhmään. Blogilinkkien lisäksi ryhmässä tarjoaa aktiivista keskustelua.
______________________________________________
Muistathan, että Vihreän saaren emännän löytää blogin lisäksi myös Facebookista ja Instagramista @vihreansaaren.
Näinpä! Ja nyt Suomestakin käsin on ihana seurata (ja vähän haikeaakin) ulkosuomalaisten arkea.
VastaaPoistaToimii puolin ja toisin :)
Poista