24. marraskuuta 2019

Ajatuksia tulevasta


ajatuksia tulevasta, ajatuksia tulevaisuudesta, olen miettinyt, paluumuutto, fenit, muutto suomeen, ranta, irlanti, vuoristo, atlantti

Kuten aiemmin kerroin, olemme puuhaamassa paluumuuttoa (klik). Ja sehän on herättänyt ajatuksen, jos toisenkin. Ihan siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt pitää itseni kiinni tässä hetkessä – ja arki kaikkine puuhineen on kyllä osannut pitää siitä huolen. Mutta, onhan tässä nyt kuitenkin tulevaakin tullut mietittyä. Ja huomaan, etteivät ne pohdinnat ole kaikineen olleet ihan siitä positiivisimmasta päästä vaan sinkoilevat välillä melkein jonnekin kauhun rajamaille.

Niin.

Olen miettinyt kuraa, loskaa ja kurahanskoja – asioita, joita olen onnistunut kolme vuotta välttämään. Olen miettinyt pimeyttä – tottahan täälläkin pimeää on, mutta ympäri vuoden vihreät puut ja pensaat pitävät kiinni siitä, ettei talvinen yleisilme ole pelkästään ankean harmaa. Toisinsanoen toivon lumista talvea.

ajatuksia tulevasta, olen miettinyt, ajatuksia tulevaisuudesta, paluumuutto, muutto suomeen, ranta, irlanti, vuoristo, atlantti, fenit, lapset rannalla, ulkosuomalainen, kettutakki, lasten kerrostakki

Olen miettinyt sopeutumista omalta ja lasten osalta. Tuleeko sellainen olo kun ei olisi koskaan missään ollutkaan vai yskivätkö koneet pitkäänkin? Ikävöikö Nappula kavereitaan ja löydänkö minä jonkun pienen paikkani jostakin?

Olen miettinyt tetristä. Sellaista kamalaa täyteen tungettua vuokravarastotetristä, joka odottaa ratkaisijaansa.

Olen miettinyt tämän pienen, mutta viihtyisän pikkukaupungin jättämistä taakse ja sen vaihtumista moninkertaisesti suurempiin kulmakuntiin.

Olen miettinyt kotiäitiyden päättymistä sekä hyvällä, että myös haikeudella tietäen sen olevan samalla yhden elämänvaiheen loppu.

Olen miettinyt sitä, että paluumuutto on jo yksistään iso muutos, mutta sen lisäksi me tulemme tekemään samalla hitusen suuremman muutoksen. Edessä tulee olemaan yksi jos toinenkin muuttuja.


ajatuksia tulevasta, olen miettinyt, paluumuutto, muutto suomeen, ranta, irlanti, vuoristo, atlantti, fenit, pelto, kaunis irlanti, ajatuksia tulevaisuudesta

Me muutimme kolme vuotta sitten Irlantiin Turusta, mutta myimme asuntomme jokunen vuosi takaperin ja siellä meidän kiintopisteenämme on se peijakkaan vuokravarastollinen tavaraa. Mielelläni olisin laskenut ankkurin takaisin tutuille kulmille Turkuun, mutta miehen työkuvioden myötä emme kuitenkaan palaa sinne vaan asettaudumme ainakin alkuun pääkaupunkiseudulle. Täällä kivimuurein ympäröidyn pellon laidalla asumisen jälkeen olen miettinyt lähes kauhulla busseja, ratikoita ja maan alla myllääviä metrojakin. Kiireisiä ihmisiä, ruuhkia ja aikataulutettua elämää. Olen miettinyt sitä, että minun pitää hakea töitä ja ihmetellyt kuka tällaisen kotimörssärin palkkaisi? Aloitamme tutuksi tulleella kuviolla, eli valmiiksi kalustetulla vuokra-asunnolla, josta käsin pitäisi etsiä jotakin hippusen pysyvämpää ratkaisua.

Olen miettinyt sitä, että asioita aloitetaan ja opetellaan lähitulevaisuudessa taas monella tapaa uudestaan.


P.S. Kuvat ovat tämän viikkoiselta iltapäiväulkoilulta, yhdeltä monista lähirannoistamme. Sitä minun ei tarvitse edes miettiä, että näitä pitkiä hiekkarantoja tulen taatusti kaipaamaan.

6 kommenttia:

  1. Varmasti tuonne kiintyy, jos saa itselleen jonkinlaisen verkoston luotua tai tuntee, että sydän ja mieli on rauhallinen paikassa. Lapsillekin varmasti aikamoinen sokki tulla Helsinkiin irlantilaisen rauhaisan elämän jälkeen. Toivottavasti teille tulee vielä tilaisuus palata Irlantiin, eihän sitä tiedä mitä seuraavan mutkan takaa löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kieltämättä hyvin olemme näille pienille kulmille kiintyneet. Uutta ja erilaista on luvassa. Lähdetään katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

      Poista
  2. Helsinki on onneksi pääkaupungiksi erittäin vihreä ja luonnonläheinen. Paljon pahempiakin metropoleja voisi olla! Aina Helsingissä ihmettelen sitä, että valitetaan asuntopulaa. Kaupungissa on vaikka kuinka paljon tilaa, ainakin lentokoneesta katsoen :-) Meillä muutto ensi vuonna, nimenomaan Helsinkiin, mutta sieltä olemme kotoisinkin. Uskon, että kaikki menee hyvin ja toivon, että totutte pian. Onhan se toki iso muutos ja yhden elämänvaiheen loppu, samaa mietin itsekin ja itsellänikin ensi vuonna työnhaku edessä, mikä kieltämättä mietityttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lotta <3 Työnhaku kuumottaa itsenäni aika kovasti, kun tähän on päässyt jokunen näitä "välivuosia" tulemaan. Sen lisäksi juuri tuo yhden elämänvaiheen loppu mietityttää, sekä hyvällä että pahalla. Monella tapaa tästä vaiheesta irrottautuminen tuntuu kurjalta.
      Hyvä pointti muuten tuo Helsingin asuntopula, itse olen miettinyt mikseivät rakenna sinne korkeampia taloja? Ja kyllähän sitä lääniäkin löytyisi.

      Poista
  3. Tänä päivänä ihminen ei muuta pysyvästi mihinkään. Silti kaikki joutuvat jättämään taakseen elämän eri vaiheita. Muutos on aina muutos.

    Tässä tapauksessa Vihreän saaren ruoho tuntuu vihreämmältä, vaikka kotimaastakin löytyy varmasti paljon hyvää. Luulen että blogin kirjoittajan mielenlaadulla selviää tästäkin muutoksesta loistavasti.

    Olisi erittäin mielenkiintoista lukea, miltä Helsinki ja kotimaa tuntuvat aikanaan paluumuuttajan perheen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaiheitahan nämä kaikki vain ovat. Monesti se vaiheesta seuraavaan siirtyminen tuntuu suurelta hypyltä.
      Hyvinkin mahdollista, että paluumuuttajan turinoitakin vielä kuullaan.
      Kiitos kommentistasi!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!