22. helmikuuta 2017

Pieniä kummallisuuksia

lehti

Luvassa pieni päivitys kummallisuuksista. Olisi varmasti pitänyt kirjoitella tästä aiheesta jo aiemminkin, mutta asia tuli eilen mieleeni kun ostin kerran viikossa ilmestyvän paikallislehden.

Kotipuolessa on tottunut siihen, että tällaiset pienet paikallislehdet sisältävät muutaman aukeaman verran tarinaa paikkakunnan tapahtumista. Täällä ostamani paikallislehti oli paksumpi kuin sunnuntain Hesari. Mainoksia toki oli, muttei mitään monen aukeaman mainosliitteitä. Selailin lehteä, joka sisälsi paikallisuutisointia aina asunto ja karjanmyynti-ilmoituksiin saakka.

Omasta mielestä lehden omituisin osio oli kuitenkin useamman aukeaman mittainen "muistokirjoittelu vainajille". Kyseessä ei siis ollut normaali kuolinilmoitus vaan kuolleiden henkilöiden muistaminen heidän syntymäpäivänään, hääpäivänä tai kuoleman vuosipäivänä esimerkiksi kahdentenakymmenentenä kolmantena kuolinpäivänä. Ei ihmekään, että paikallislehti oli paksu kuin pannukakku! Jos olet kerran aloittanut tekemään vuosittain vainajan muistokirjoittelua, niin kääntyykö henkilö haudassaan jos sitä ei tule jatkamaan seuraavana vuonna ja sitä seuraavana ja vielä neljänkymmenen yhdeksän vuoden jälkeenkin? Ja jos sitä muistokirjoittelua on tehnyt sen yli neljäkymmentä vuotta, niin pitääkö joka vuosi keksiä uusi värssy?

hana

Kun nyt tähän aiheeseen päästiin, niin mainitaan vielä asia, mistä en ole täysin päässyt yli tämän kuukauden aikana. Nimittäin hanat. Kylmävesihanat ja kuumavesihanat. Ai että välillä on ikävä sitä yhtä hanaa mistä tulee juuri sen lämpöistä vettä kuin haluaa. Kuten arvata saattaa, tulee täällä toisesta hanasta jääkylmää ja toisesta (yleensä) todella kuumaa vettä. Onhan tuo tuollainen lavuaari hanoineen esteettisesti kaunis, mutta tässä asiassa menisin ehdottomasti käytäntö edellä.

Ja sitten on tietysti ne ulko-ovien lukot. Ne tosin tuntuvat olevan minulle kompastuskivi missä sitten ikinä matkustankin. Se hyvä puoli näissä tällaisissa lukoissa toki on, että avaimet eivät pääse unohtumaan sisälle, kun ovea ei saa auki ilman avainta, eikä vastaavasti lukkoon ilman avainta. Tosin ei ole ihan kerta tai kaksi kun olen kolunnut asuntoa läpi avaimia etsien, että pääsisi ulos ovesta. Lopulta hommasin avaimia varten pienen säilytysrasian eteiseen. Vielä kun ne avaimet muistaisi laittaa sinne aina kotiin tullessa...

5 kommenttia:

  1. Olin Irlannissa vaihdossa yli kymmenen vuotta sitten. Nähtävästi hanat eivät ole uudistuneet sen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi.
      Täytyy sanoa, että tuolle asialle uudistus ei olisi ollut pahasta.

      Poista
  2. Onpa erikoinen pannukakku tuo paikallislehti, en ole ennen moisesta muistelusta kuullut. Hyvä että kirjoitit. - Hanoista taitaa Brittien saarilla joka paikassa saada kylmää tai kuumaa; sopivan säätämisessä kuluu aikaa ja vettä. Ihme ettei Oras, Gustafsberg, Damixa ja mitä niitä onkaan, ole onnistuneet kraanabisneksissään siellä päin.

    VastaaPoista
  3. Irlannissa yli 30 vuotta asuneena täytyy todeta, että kaikki muuttuu täällä tooodella hitaasti. Erillisiä hanoja pidetään ' hygieenisempinä' - sun pitäisi siis oppia täyttämään lavuaari tulpan kanssa ja sekoittaa sopivan lämpöistä vettä kädellä : ) Tosi hygieenistä, varsinkin julkisissa vessoissa...

    Kuolema ja hautajaiset ovat täällä paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Kaikki menevät hautajaisiin, jotka kynnelle kykenevät, heti seuraavana päivänä. Hautajaiset järkätään parin päivän sisällä. Ehtii sitten muistella vainajaa monta vuosikymmentä. Sekä syntymäpäivänä että kuolinpäivänä! Jos tutkit ilmoituksia tarkemmin, niissä on omat jujunsa. Jos yhdestä vainajasta on useampia muisteloita, on suku yleensä riidoissa tai vaan haluaa näyttää miten pidetty tyyppi oli. Huom. elävässä elämässä tyyppiä ei välttämättä noteerattu yhtä lorkealle ; ) Muistopäivänä pitää myös käydä messussa, jossa vainajan nimi mainitaan. Irlanti ei minusta ole kovin uskovainen kansa, mutta muodollisuudet istuvat tiukassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kulttuurikorppikotka!
      Kiva kun valistat Irlantinoviisia.
      Tosin en silti ymmärrä kuinka kaksi hanaa ovat yhtä hygieenisempiä :)
      Tuohon hautajaisasiaan olenkin hivenen kiinnittänyt huomiota kun olen pari kertaa kävellyt hautajaisseurueen ohi ja todellakin osa on näyttänyt siltä, että jonon jatkoksi on tulleet kaikki kynnelle kykenevät. Kiitos vinkistä, Täytyy jatkaa tarkempaa tutustumista noihin muistokirjoitteluihin.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!