Meitä muistettiin. Pari viikkoa
sitten ystäväni lähetti meille yllätyspaketin, joka sisälsi
salmiakkia, suklaata, Lappeenrannassa paahdettua sumppia sekä
xylitolpastilleja nappulalle. Olipa vain herkullinen yllätys! Kiitos
vielä kerran. Ja yllätys oli itse sen paketin toimittaminenkin.
Ovikello soi aamulla ennen kahdeksaa. Kömysin hiukset pystyssä
alakertaan ja vetäisin parhaat päivänsä nähneen kylpytakin
yöpuvun peitteeksi. Että jos minä säikähdin siihen aikaan
aamusta soinutta ovikelloa, niin säikähti kyllä se paketin tuonut
postimieskin minua.
Tällä viikolla pakettionni sai
jatkoa. Äitini lähetti meille ruisleipää ja salmiakkia, sekä
muutamia toivomiani pikkujuttuja, joita ei täältä saa. Olemmekin
iltaisin viettäneet miehen kanssa ruisleipäbileitä nappulan mentyä
nukkumaan. Bileiden runko rakentuu juustolla päällystetystä
ruisleivästä ja maitolasillisesta sekä tietysti huonoista
jutuista.
Irlannissa vietetään tulevana
sunnuntaina äitienpäivää. St. Patrick's Dayn jälkeinen vihreä
rekvisiitta muuttui nopeasti imelän hempeisiin onnittelukortteihin
ja pehmoleluihin. Kysyin muutamalta täkäläiseltä äitienpäivän
viettotapoja ja selvisi, että ainakin ravintolat ovat tupaten täynnä
tuolloin. Eilisen pikapalaverin jälkeen tulimme siihen tulokseen,
että vietämme äitienpäivää kahdessa osassa. Syödään puuroa
parempi aamiainen Irlannin äitienpäivän mukaan ja mennään ulos
syömään kun Suomessa juhlitaan äitienpäivää. Mutta yhdelläkään
imelällä vaaleanvioletilla tai -punaisella valmiskortilla minua ei
tarvitse muistaa.
Olemme miehen kanssa antaneet jo useita
vuosia toisillemme enemmän aineettomia lahjoja, kun jotakin tavaraa.
Tuntuu, että sitä tavaraa tursuaa muutenkin jo joka nurkasta. Eri
asia tietysti on, jos tietää toisen tarvitsevan jotakin. Tai sitten
olemme yhdistäneet voimamme ja ostaneet yhdessä yhteisen kalliimman
jutun, kuten tehneet jonkin design -hankinnan. Mutta monesti yhdessä
vietetty aika tai vaikkapa hierontalahjakortti on ollut tavaraa
mieleisempi lahja.
Kun nyt noista lahjaperinteistämme menin kertomaan, niin en odottanut saavani lahjaksi mitään konkreettista. En tiedä miksi, mutta jostakin syystä mieheni oli kertonut tuolloin työpaikan kahvitauolla vaimolla olevan syntymäpäivät. Työkaverit kyselivät mitä mies oli hankkinut lahjaksi. Tällä kertaa luvassa oli konkreettinen tavara. Nimittäin sateenvarjo. Kahvipöytään laskeutui syvä hiljaisuus, jonka rikkoi se ujo keski-ikäinen nainen, joka tulee esimiehensä (mieheni) huoneeseen aina anteeksipyydellen. "Sateenvarjo! Ei se ole mikään lahja. Ei sellaista voi antaa". Muut naiset komppasivat ujoa naista mieheni kömpelöstä lahjavalinnasta.
Luulen, että näillä työpaikan
naisilla ei ole kovin kummoinen kuva minun elämästäni. Emännästä,
joka saa syntymäpäivälahjasi sateenvarjon ja joka kulkee
polkupyörällä paikasta toiseen (muistanette ehkä tarinan
punaisesta mammapyörästä).
Niin ja se varjo. Se ei ole mikä
tahansa sateenvarjo. Vaan jykevä 2/3 emännän mittainen "stormproof"
-varjo, mistä löytyy kädensijasta gripit ja kaikki muut herkut.
Että tulkaa vaan myrskytuulet, minä olen valmiina!
En ole kelleen uskaltanut kertoa, että (irlantilainen) mieheni osti minulle joululahjoiksi yhtenä vuonna polkupyörän (!) ja toisena oman työkalupakin. Myös hyvät kumisaappaat yhtenä vuonna. Hän tietää, mitä arvostan! Näistä ei vaan auta puhua kenellekään. Se ravintolaillallinen, mahdollisesti timanttisormus ja kukkapuska saavat hyväksyviä ooo-ääntelyjä kahvitunnilla. Tiedoksi!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kulttuurikorppikotka!
PoistaTämä on hyvä paikka avautua :)
Olen itsekin noiden käytännöllisten/tarpeellisten lahjojen ystävä. Olen antanut itseni ymmärtää, että täällä kukat ja bling-bling on enemmänkin se juttu. Ystävänpäivän jälkeen useampi kysyi "saitko kukkia tai muita lahjoja?".
Taannoin meillä virisi keskustelu lahjoista. Lahjaksi oli saatu (toivottu) paita. Veljeksistä yksi totesi: "Voi jos olisi lapsena tiennyt, että aikuisena saa lahjaksi paidan. "Siihen toinen:"Ja jos olisi tiennyt, että se on h y v ä lahja."
VastaaPoistaViisaita olette näiden aineettomien ja tarpeellisten lahjojenne kanssa. Voi kun saisi lahjaksi jonkun aikaa, ei yhtään turhaa tavaraa tähän tavaroilla tilkittyyn huusholliin.
Onnen hetkiä uuden sateenvarjosi alla!
Kiitos kommentistasi!
PoistaNyt on onneksi ollut kevät aurinkoisimmillaan, eikä varjoa ole tarvittu. Tosin täällä kun ollaan, niin huomenna kaikki voi olla toisin.