Lasten syntymäpäivät irlantilaisittain

Tapa, johon olen Suomessa tottunut pikkulasten syntymäpäivien kohdalla, on mennyt aika samalla kaavalla. Synttärit vietetään kotona. Kahvitellaan, syödään kakkua ja pientä suolaista. Paikalla ovat lapsen isovanhemmat, kummit ja mahdollisuuksien mukaan lapsen sedät ja tädit sekä mahdolliset serkut. Näin se on meillä toiminut, samoin kuten kummilapsillani ja lähipiirissä.

Siksipä olin hyvin hämmästynyt kun saimme taannoin kutsun eräille yksivuotissyntymäpäiville. Olin kyseistä lasta ja äitiä nähnyt siihen mennessä vain muutaman kerran. Isät olivat myös tervetulleita juhliin. Tosin paikalla taisivat olla vain meidän ulkomaalaisten naisten miehet. Mutta menimmehän me koko porukka, kun kerran kutsuttiin. Synttärit vietettiin perheen kotona maatilamaisessa miljöössä. Tarjottavia makeuksia oli varmasti ainakin kymmentä eri sorttia. Kaveriaikuisia paikalla oli yli parikymmentä ja lapsia ainakin toinen mokoma. Hulinaa siis riitti.

Toiset yksivuotispäivät, joihin otimme osaa vietettiin paikallisessa Hoplopissa. Hurlum hei ja hulinaa! Taisivat kaikki sisäleikkipuiston kabinetit olla varattu synttärijuhlijoille. Näissäkin juhlissa vieraita oli kutakuinkin sama määrä kuin edellisissä. Synttärisankarin isä totesikin minulle huvittuneena: "En edes tiennyt, että lapsellani on näin paljon kavereita". Niinpä, mitäpä ne työssäkäyvät isät tietäisivät, mitä lapset ja vaimot päiväsaikaan touhuavat. Kotiin lähtiessä molemmilta synttäreillä lapsille annettiin vielä give away -lahja. Mitäköhän termiä siitä käytetään suomeksi?

Omat kokemukset perustuvat tähän mennessä vain pienten lasten syntymäpäiviin. Mutta tuskin niitä sen pienemmällä konseptilla vietetään myöhemminkään, kun tottuvat isoihin kuvioihin pikkulapsesta saakka. Naapurin pojille pystytettiin syntymäpäiviä varten takapihalle pomppulinna. Tuntuu olevan varsin yleinen tapa tuokin. Valitettavasti juuri tuona(kin) päivänä tuli rankkoja sadekuuroja, joten en tiedä miten varsinaisten juhlien kävi.

Näiden muutamien juhlien jälkeen olen ymmärtänyt paikallisten synttäreiden jujun. Vaikka synttäreitä vietetään isosti ja juhliin on tilattu varta vasten lapselle suunniteltu kakku, ei ykkössijalla mielestäni ole niinkään vuosia täyttävän lapsen juhliminen, vaan saada koolle iloinen joukko ihmisiä viettämään mukavaa päivää yhdessä. Ja hei, kyllä se tuollaisella konseptilla toimii!

Olen silti salaa iloinen, että Nappulan syntymäpäivät ovat kesällä, jolloin olemme Suomessa. Saa vetää juhlat matalalla profiililla ilman järjettömiä järjestelyitä ja syödä kotikutoisesti tämän antipaakariemännän tekemää lässähtänyttä kakkua.