Mitäs sitä sitten?

Kerroin aiemmin, että olen selvittänyt Nappulan päivähoitomahdollisuuksia. Ajatuksena on saada hänet parina-kolmena päivänä viikossa osa-aikaisesti hoitoon. Silloisella lähihoitopaikkojen kierroksella selvisi, ettei niissä ole vapaita paikkoja tälle keväälle. Kävin silloin aiemmin vierailemassa  vain yhdessä hoitopaikassa ja myöhemmin palautin sinne hoitoonhakukaavakkeen. Täällä ei ole olemassa mitään kunnallista hoitoonhakujärjestelmää, niin että täyttäisi vain nettipohjaisen lomakkeen ja lisäisi sinne haluamansa hoitopaikat, vaan jokaiseen hoitopaikkaan tulee hakea erikseen.

Toinen yritys

Soitin vielä myöhemmin toiseen meitä lähempänä olevaan hoitopaikkaan, jossa kävimme aiemmin piipahtamassa. Hoitopaikan johtaja pyysi meitä tulemaan vielä erikseen tutustumaan. Ja mehän menimme. Kyseisessä omakotitalon päätyyn rakennetussa hoitopaikassa oli kaksi ryhmää, toinen pienemmille ja toinen vähän isommille lapsille. Lapsia oli noin kymmenen per ryhmä. Tilat eivät näissä tällaisissa paikoissa ole isot, mutta vaikuttivat silti varsin passeleilta ja kodinomaisilta. Nappula peuhasi reippaasti muiden muksujen kanssa sillä välin kun jutustelin johtajan kanssa ja seurailin lasten touhuja.

Valitettavasti tässäkin hoitopaikassa pääpaino on sisäpuuhailuissa. Tuntuu olevan maan tapa. Sellaisina päivinä ei ulkoilla lainkaan kun on sateista tai märkää eli Irlannin tapauksessa jompi kumpi ehdoista täyttyy lähes aina (paitsi nyt on ollut jo yli viikon kuivaa :). Talon takana oli kuitenkin pieni viihtyisä piha täynnä leluja niitä kuivia päiviä varten.

Hoitopaikan johtaja antoi lähtiessä paperipumaskan täytettäväksi.

Perustietojen lisäksi lomakkeessa kysyttiin luonnollisesti Family Doctorin nimeä ja yhteystietoja sekä rokotustietoja. Niitä joutuikin selvittelemään vähän enemmän, koska Irlannissa on erilaiset yhdistelmärokotteet kuin Suomessa. Lisäksi täällä annetaan muutama rokote, jotka eivät ole Suomen kansallisessa rokotusohjelmassa.

Näiden lisäksi allekirjoitin monta aukeamallista omasta mielestäni mitä ihmeellisempiä kysymyksiä, kuten "Saako lapseen laittaa aurinkorasvaa?". -Kyllä. "Saako lapselle vaihtaa vaatteet, jos ne kastuvat tai likaantuvat?" - Ihan mielellään joo. "Saako lapselle antaa ensiapua?" - Se olisi tilanteen sattuessa tosi jees juttu.

Välillä tuntuu, että täällä on tuollaisten asioiden kanssa aikamoinen jenkkimeininki. Mitään ei saa tehdä ilman erillistä suostumusta, vaikka maalaisjärki (toivottavasti) sanoisi muuta.

Hämmästyttävän nopeaa toimintaa

Palauttelin pumaskan myöhemmin hoitopaikkaan ja paikan johtaja sanoi samantien "Tervetuloa syksyllä, täällä on hänelle paikka!". Olin ihan ällikällä lyöty. Eihän täällä mikään tapahdu noin vain. Vaan kaikkea joutuu odottamaan ja kyselemään perään. Varmistin varmaan neljä kertaa, "Että hänelle on siis ihan oikeasti hoitopaikka syksyksi?" Pelkäsin, jo että koko hoito perutaan, kun paikan johtaja joutuu tällaisen uskomattoman äidin kanssa tekemisiin. Mutta uskottava se vain on Nappula sai paikan ja aloittaa syksyllä päivähoidon!

Ja arvatkaas mitä se sitten tarkoittaa? Tällä emännällä on ensimmäistä kertaa tilaisuus noin niin kuin oikeasti miettiä mitä sitä sitten itse tekisi. Melkoista! Ainakaan en aio käyttää kaikkea aikaa pyykinpesuun ja ruoanlaittoon. Mietintämyssy on jo asetettu päähän, katsotaan alkaako sieltä myssyn alta tulemaan mitään toteuttamiskelpoisia ideoita. Siis muutakin kuin liikunnan harrastamista, kahvilla käymistä, blogin kirjoittamista, kirjojen lukemista, niin ja sitten sen kahvin kanssa voisi ottaa jonkun superhyvän herkun, kun mikään pikkuihminen ei ole vaatimassa maistiaisia ja ja ja...

Jos teille tulee varteenotettavia ideoita mieleen, niin pistäkäähän palauteboksi tai sähköposti laulamaan!