Eväitä värikkäiltä kaduilta

Työkiireiden ja -reissujen keskellä seilannut mies oli sitä mieltä, että tämä viikonloppu on pakko rauhoittaa ja levätä kotona. Vaan emännälläpä oli taas suunnitelma takataskussa. Olin kuullut kavereilta suosituksia syys-lokakuun taitteessa järjestettävästä viikonlopun mittaisesta Dingle Food Festivalista. Ja ehtinyt kysymään jo yhtä kaveriperhettä festariseuraksi. Koska syödäkin täytyy ja ajomatka ei meiltä Dinglen viehättävään pikkukaupunkiin kestä kuin vajaan tunnin, oli ympäripuhuminen helppoa. Lisäksi olemme olleet koko alkusyksyn liiankin antisosiaalisia, joten teki hyvää treffata muita.

Miehen tuumailut "tuskin siellä on paljon porukkaa kun ollaan liikkeellä sesongin ulkopuolella", osoittautuivat totaalisen vääriksi. Vaikka olemme ehtineet Dinglessa käymään useammat kerrat, en ole nähnyt siellä vielä koskaan noin paljon väkeä. Perinteisen etelä-karjalaisen sanonnan mukaan sakkia oli kuin Saipan pelissä. Parkkipaikkaa sai hakemalla hakea kun kaikki pientareet olivat täynnä mikä mitenkin ja todella sinne päin parkkeerattuja kaaroja. Lopulta paikka löytyi ja kaveriperhe myös, niin pääsimme aloittamaan tapahtumaan tutustumisen.

Dingle Food Festival koostui ruokakierroksesta, erilaisista workshopeista, kokkausdemoista, juomamaistajaisista, lapsille järjestetystä ohjelmasta sekä tietysti siellä täällä raikuvasta iloisesta irkkumusiikista. Illoille yksi jos toinenkin pubi näytti tarjoavan omaa ohjelmaa trubaduureineen. Täytyy myöntää, että meidän perheen ennakkotutustuminen tapahtumaan oli taas lähellä nollaa. Kaksilapsinen kaveriperhe oli sentään tullut ottaneeksi selvää lapsille järjestetystä ohjelmasta.

Yhtä mieltä olimme kuitenkin siitä, että hyvä ruoka on se ykkösjuttu. Ruokakierroksella oli nimettyjä ravintoloita, baareja ja kahviloita yli 70, joten valinnanvaraa riitti. Pääpaino oli suolaisilla herkuilla, mutta myös jälkiruokavaihtoehtoja oli riittämiin. Ideana oli että, kierrokseen osallistuva ravintola tai ruokakoju oli nimennyt etukäteen annoksen, jonka se tarjoaa. Joissakin tapauksissa tarjolla saattoi olla kaksikin annosvaihtoehtoa. Ruoka-annosten hinnat olivat varsin sopuisia, noin kahdesta eurosta seitsemään. Tapahtumaan sai ostettua etukäteen ruokalipukevihkosia, joilla pystyi maksamaan annoksia/juomia, mutta myös käteisellä maksaminen onnistui.

Omaan kierrosmenuuseeni kuuluivat etanat, pähkinäburger ja kalakakku sekä jälkkärinä kevyttäkin kevyempi friteerattu snickerspatukka vaniljajäätelöllä. Vaikka olenkin perso makealle, niin sanottakoon, että yhtään enempää tuota jälkiruokaa ei olisi enää uponnut.

Tuolta listalta omaksi suosikikseni nousi varsin oivan makuinen pähkinäburger. Mies sen sijaan hehkutti irlantilaisen Michelin kokin tekemää lammaspiirasta.

Tunnelmaltaan ja tarjonnaltaan vallan mukava ruokafestivaali oli meidän mieleemme ja teimmekin jo sen päätöksen, että ensi vuonna tullaan uudelleen.