Terveisiä Salosta!

Ei kuitenkaan siitä Varsinais-Suomen helmestä, vaan Pohjois-Italiassa sijaitsevasta Salón pikkukaupungista.

Varsinainen Italian matkakohteemme Saló valikoitui vain ja ainoastaan järkisyitä. Mitään referenssejä meillä ei paikasta ollut. Olimme katsoneet kartasta paikkoja, jotka sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä toimistosta/tehtaasta, jossa miehen oli määrä vierailla. Toinen syy oli löytää paikka, joka ei olisi ihan minikokoinen eli meillä olisi siellä Nappulan kanssa jotakin tekemistä miehen työpäivien ajaksi. Nämä kriteerit huomioiden Garda -järven rannalla sijaitseva Saló osoittautui mainioksi kohteeksi viikonloppulomailulle.

Minulle tämä Gardan reissu oli ensimmäinen laatuaan. Italiassa olen käynyt muutamat kerrat aiemminkin; kerran Roomassa ja sitä ennen olen tehnyt muutaman viikon reissun, jolloin Venetsia toimi tukikohtana ja sieltä käsin tein iskuja lähialueiden kaupunkeihin.

Saló on kutakuinkin saman kokoinen pikkukaupunki kun tämä irlantilainen Tralee, jossa asustelemme. Kaupunki sijaitsee yllättävän kirkasvetisen Gardajärven lounaispuolella, sinne oli noin puolentoistatunnin ajomatka Milanon lentokentältä, jonne lensimme. Pikkukaupunki oli todella siisti ja ravintoloita ja kahviloita oli runsaasti tarjolla.

Saló tuntui olevan lähinnä keski-ikäisten pariskuntien suuressa suosiossa. Sen lisäksi siellä näki jonkun verran pariskuntia vaunu-/ratasikäisten lasten kanssa. Mikään bilekohde tuo ei siis ollut, joten sitä meininkiä kannattaa etsiä muualta. Turisteista valtaosa oli saksalaisia, jopa ruokalistat olivat paikoitellen vain italiaksi ja saksaksi. Meitäkin luultiin tuon tuosta saksalaisiksi, jätin silti ne lederhose ja eins, zwei, polizei -jutut heittämättä, johon saksankielitaitoni lähinnä kulminoituu. Vaikka turisteja olikin liikkeellä selvästi paikallisia enemmän, huomasi, että olimme reissussa sesongin ulkopuolella, mikä oli ilman muuta hyvä vaihtoehto. Luulen, että muussa tapauksessa esimerkiksi haluamiimme ravintoloihin ei olisi mahtunut syömään.

Vaikka Saló sijaitsee järven rannalla, ei se silti ole varsinainen rantakohde. Keskusta-alue päättyi rannan puolelta leveään rantabulevardiin, jossa oli mukava kävellä. Pienen kävelymatkan päästä löytyi toki muutamia pieniä murkulakivisiä rantapätkiä, joista pääsee kyllä halutessaan pulahtamaan veteen, mutta ei ehkä paikka, jossa viettäisin tunti tolkulla aikaa. Nappulalle nuo rannat olivat ihan riittävät. Hänelle kun riitti kivien keräily ja niiden heitteleminen veteen. Kaupungista löytyy myös maauimala vesiliukumäkineen, jos järvivesi tuntuu liian viileältä.

Haahuilua pikkukaupungin värikkäillä kujilla, rantatepastelun ja ruokapaikasta toiseen hyppimisen lisäksi kohde tuntui olevan kilpapyöräilijöiden ja vaeltajin mieleen. Ympäröiville vuorille näytti karttaa tutkailemalla nousevan useampia eri vaellusreittejä. Lauantaisin Salóssa järjestetään pienehköt kirpparihenkiset markkinat. Tarjolla oli myös muun muassa käsitöitä. Kirpparipöydissä sen sijaan oli tarjolla kaikenlaista turkeista julisteisiin erikoistuneita myyjiä.

Gardajärvi on reilut 50 km pitkä. Vuoret ympäröivät järveä lähes kauttaaltaan. Pienet idylliset kylät ja kaupungit reunustavat rantoja ihan niitä jyrkimpiä rinteitä lukuun ottamatta. Pikkupaikasta toiseen pääsee sukkuloimaan bussilla tai yhteysaluksilla. Suurimpaan osaan veneistä voi ottaa vaikkapa polkupyörän mukaan, jos haluaa tutkailla vastarannan maisemia lähemmin pyörän selästä.

Meidän poppoolle Gardajärven alue jätti hyvin positiivisen kuvan kohteena jonne on lapsenkin kanssa helppo matkustaa toistekin lomailemaan.