Loman jälkifiilistelyä

Pääsimme viettämään osittain miehen työmatkan siivellä pidennetyn viikonlopun Pohjois-Italiassa. Ja tekipä vain hyvää, päästä muutamiksi päiviksi pois täältä sateen ja tuulen keskeltä lataamaan D-vitamiinivarastoja.

Kesällä perheemme yhteinen loma jäi kovin vähiin. Nappulan kanssahan olin Suomessa miltei kaksi kuukautta, mieskin oli fyysisesti melkein kuukauden, mutta tosiasiassa mistään kuukauden lomasta ei hänen kohdallaan ollut kyse. Pari kesäviikkoa hän teki töitä Suomen toimistolta käsin ja lisäksi jonkun siivun kotoa käsin. Hänen kohdalla sitä varsinaista lomaa ei ehtinyt juuri olemaan, koska tuolle jäljelle jäävälle ajalle oli ihan riittämiin tekemistä asunnon paketoinnin ja erinäisten juoksevien asioiden hoitamisten kanssa. Siinäkin mielessä koko perheen yhteinen miniloma oli paikallaan.

Reissupakkailuita tehdessäni sääennusteet lupailivat minilomamme ajaksi pilvistä ja 18-19 asteen huitteissa olevaa säätä. Katsoin paremmaksi jättää hihattomat paidat ja ne muutamat Irlantiin tuomani kesävaatteet suosiolla kaappiin. Visioissani kävin aamulenkillä rantamaisemissa, mutta järki puhkaisi tämän haavekuvitelman ja jätin juoksukamppeet pakkaamatta. Ne muutamat yhteiset lomapäivät kun oli mukava käyttää yhteiseen tekemiseen. Yltiöoptimistisesti otin kuitenkin kaksi kirjaa mukaan. Ajatuksissa oli tietysti istua kivassa kahvilassa siemailemassa kahvia ja uppoutua kirjan vietäväksi, samalla kun mies olisi töissä ja Nappula vetelisi päikkäreitä rattaissaan. Arvatkaapa vain pääsikö niin käymään – no ei tietenkään. Päiväunia ei nukuttu ja sain koko reissun aikana luettua yhteensä kuusi sivua ja senkin illalla muiden jo nukkuessa ja havahtuessani siihen, kun kirja lämähti naamalleni.

Ennakkoasetuksista huolimatta sää oli paljon parempaa, kun ennusteet antoivat ymmärtää. Iltaisin toki viileni ja päälle sai pukea enemmän vaatetta, mutta päivisin niille kesävaatteille olisi ollut käyttöä. Paikalliset olivat tietenkin vetäneet jo toppatakkia ylle.

Lomailuumme kuului oleellisena osana hyvin - ja liikaa - syöminen. Se kun ei ole tuossa ruokaa rakkaudella tekevässä maassa kovin hankalaa. Sekä kiireettömästä oleskelusta; rauhallisista kävelyistä paikasta toiseen pitkin kapeita kujia ja rantakatuja. Värikkäiden talojen ja ikkunaluukkujen ihastelusta. Haaveenani kun olisi joskus asua ikkunaluukullisessa talossa. Ja terasseilla vietetyistä pitkistä toveista kahvittelun, proseccon tai gelaton merkeissä.

Mielestäni lapset saavat Irlannissakin paljon huomiota osakseen ja "Isn't she lovely" -kommentteja kuulee tuon tuosta, mutta Italiassa tämä meni vielä aivan eri levelille. Vaaleahiuksista ja sinisilmäistä Nappulaa tultiin silittelemään ja kehumaan vähän väliä. "Bellissima" -hokemat vain kaikuivat korvissa kun hänelle kannettiin ravintoloissa ylimääräisiä herkkuja pöytään. Ja taisipa hän itsekin nauttia saamastaan huomiosta.

Minilomamme rakentui yhteisestä viikonlopusta pikkukaupungissa Gardan rannalla. Viikonlopun päätteeksi mies kävi sieltä käsin töissä. Illalla, työpäivän jälkeen siirryimme Venetsiasta pohjoiseen sijaitevaan toiseen pikkukaupunkiin, jonne mies meni seuraavaksi päiväksi töihin. Myöhäiseen iltaan ja yöhön venyneitä ajokilometrejä pitkin Pohjois-Italian hyväkuntoisia autostradoja kertyi. Ja kertyipä niitä jokunen mokoma liikaakin, kun kartturina toiminut emäntä ilmoitteli muutamaan otteeseen "Ei sori, sori, se oli sittenkin tuo edellinen risteys". Myöhäisinä illan tunteina ei ropissut niitä kuuluisia "hyvä vaimo" -pisteitä.