Tyyntä myrskyn edellä

Irlantiin on annettu myrskyvaroitus. Hurrikaani Ophelia uhkaa saarta huomenissa.

Näin eilen aina puheliasta naapurinrouvaa, joka aina naureskelee ja jutustelee hymyssä suin. Tulevasta myrskystä puhuessa, jopa rouvan naama vakavoitui. Pitkän yksinpuhelunsa päätteeksi suu taittui kuitenkin hymyyn ja hän teki käsillään merkin todeten samalla "But we'll survive!".

Jutustelu naapurin kanssa, sekä viestit siitä, että maanantainen taaperokerhoon on peruttu myrskyn vuoksi ja että rannikkomaakunnissa sijaitsevat koulut on maanantaina suljettu, pisti ajattelemaan pitäisikö tästä oikeasti olla huolissaan?

Hurrikaanin on ennustettu lähestyvän saarta lounaisrannikolta, jossa juuri mekin asumme. Lähemmin tarkasteltuna rannikkoseudulle on luvattu tuulta jopa 130 km/h. Myrskyn sanotaan olevan pahin Irlantia uhannut myräkkä viimeiseen 50 vuoteen. Vielä eilen hurrikaanin arvioitiin olevan 3-asteen hurrikaani (luokitus on 1-5, joista 5 voimakkain), mutta tähän iltapäivään mennessä asteikkoa oli laskettu. Silti tälle asuttamallemme rannikkoseudulle on annettu red level severe weather warning, korkein myrskyvaroitus lienee oikea käännös.

Aiemmat kokemukseni hurrikaaneista ovat kovin vähäiset. Ensimmäinen tapahtui ollessani 17-vuotias vaihto-oppilas. Muistan lähinnä, että koulut olivat kiinni päivän tai kaksi. Voimassa taisi olla ulkonaliikkumiskielto ja sähköt olivat poikki. Perheen agrikaatti pulputti kuitenkin sähköä, niin että pärjäsimme. Aika taisi kulua lähinnä lautapelejä pelaillen.

Toinen kokemus on reilusti tuoreempi, vajaan kolmen vuoden takaa. Olimme reppureissuhenkisellä häämatkalla ja yksi kohteistamme oli pikkuinen saari Filippiineillä, jonne päädyimme loistavien snorklausmahdollisuuksien vuoksi. Jokin oli mennyt kuitenkin vikaan, emmekä saaneet ensimmäiseksi yöksi huonetta varaamastamme paikasta. Ystävällisesti meidät ohjattiin sen sijaan jonkun kummin kaiman majaan. Majoitus oli alkeellinen ja illalla alkoi kova puhuri. Muistan pelänneeni huteran peltikaton ja hyttysverkon alla. Olin varma, että katto lähtee pään päältä. Ei onneksi lähtenyt. Seuraavana päivänä lähitienoot olivat lähinnä täynnä kaikenlaista tuulen pieksemää tavaraa. Kovan merenkäynnin vuoksi saarelle ei muutamaan seuraavaan päivään päässyt, eikä vastaavasti päässyt poiskaan.

En oikein tiedä mitä olettaa Opheliasta. Tänään sunnuntaina käydessäni kaupungilla asioilla, tunnelma oli tavallisen leppoisa. Ainoa asia, josta lähestyvää myrskyä pystyi ennustamaan oli muutamaan paikkaan valmiiksi kannetut hiekkasäkit, joilla vedentuloa pyritään blokkaamaan.

Jollakin lailla mekin olemme kuitenkin tilanteeseen varautuneet:

• Keräsimme pihalta kaiken irtotavaran pois. Pöydän, tuolit, ruukkukukat ja Nappulan muutamat lelut. Roskiksia siirsimme vähän suojaisampaan paikkaan.

• Haimme täytettä ruokakaappeihin.

• Täydensimme kynttilävarastoja ja varmistin että talosta löytyy ainakin yksi toimiva taskulamppu, jos vaikka sähköt menevät poikki.

Nähtäväksi jää onko tämä kaikki hätävarjelun liioittelua.

Onko sinulla myrskykokemuksia ja miten olet niihin varautunut?