Unelmaelämää?

Kävimme miehen kanssa (kahdestaan!!!) Suomessa ollessamme festareilla. Hämärtyvässä illassa minua vastaan tuli henkilö, joka totesi Hei, sähän oot Riikka! Mä oon seuraillut sua somessa ja lukenut sun blogia. Te elätte sellaista unelmaelämää siellä Irlannissa!

Naurahdin vähän hämmentyneenä tätä vastaantulijan kommenttia. Varsinaista unelmaelämää!

Elämänihän on pääsääntöisesti jatkuvaa meteliä kahden pienen lapsen kanssa. Väsymystä ja katkonaisia yöunia. Kaaosta. Keskeneräisiä ja ihan levällään olevia asioita. Huushollin pyörittämistä miehen tehdessä pitkää työpäivää. Kalseassa töllissä asumista maassa, jossa sataa huomattavasti enemmän kuin paistaa. Ja jossa autottomana elinpiirini on aika rajattu. Noin niinkuin muutamia tosiasioita mainitakseni.

Positiivisilla viboilla lähdettiin taas liikenteeseen.  

Matustellessani tätä kuulemaani kommenttia myöhemmin lisää, alkoi asioista näkyä myös toinen puoli. Onhan tässä niitä unelmanpalojakin!

Vuosia puhuimme mieheni kanssa, että haluaisimme jossakin vaiheessa muuttaa ulkomaille. Tilaisuutta siihen ei vain tuntunut oikein urkenevan, kunnes sitten tämä pesti paukahti esiin ihan puskista. Että yhtä unelmaa tässä nyt ainakin paraikaa toteutetaan.

Se, että olen lasten kanssa kotona suo meille vähän löyhempää aikataulua. (Ja ei mennä nyt siihen kuinka pitkille pinoille olisi tarvetta) Ei tarvitse aamutuimaa kerätä muksuja kasaan ja kuskata päivähoitoon molempien vanhempien mennessä töihin. Toisinaan, ohjelman niin salliessa se yöpuvussa vanuminen pitkälle päivään on aikas kiva juttu.

Jos emme olisi tulleet toteuttamaan tätä ulkomaanunelmaa, olisivat monet uudet huiput ihmissuhteet jääneet solmimatta. Ei olisi tullut tutustuttua irlantilaisten ystävällisyyteen, ei olisi tullut hörpittyä sitä yhtä ylimääräistä lasillista viiniä naapurinrouvan puutarhassa eikä päässyt kurkistamaan irlantilaiseen kulttuuriin.

Ja monen monta kaunista luontokohdetta olisi jäänyt näkemättä.

Niin ja sateen sattuessa voi aina vetää sen sadesuojan pään päälle ja jatkaa matkaa.  
Loppukesän vaihtoehtofestareilla käydyn jutustelun päätteeksi selvisi, että tämä ensin tuntemattomalta vaikuttanut kommentoija paljastuikin tutuksi vuosien takaa. Mahtavaa kun tulit juttelemaan ja tarjoamaan Raffeleita, kaima!