31. elokuuta 2018

Vuokralainen

Tiilitalo, omakotitalo, ruutuikkunat, kukkapurkki
Ajatuksenani oli kirjoittaa vuokralla asumisen eduista, mutta tästä nyt tuli tällaista yleistä asumiseen liittyvää lätinää. Ja toisaalta, kun mietin asiaa uudelleen, tästä Irlannin vuokra-asumisesta puuttuu aika monta asiaa, joita kutsuisin eduiksi.

Suomessa asuimme viime vuodet kerrostaloasunnossa, jonka olimme remontoineet mieleiseksemme. Talon vanhaa tyyliä ja omia mieltymyksiämme kunnioittaen. Myönnetään, että remontoimme aikoinaan asunnon kahden aikuisen ihmisen tarpeisiin, joten remontin, eikä sisustuksen suhteen mietitty yhtään millaista elämä asunnossa on lapsen kanssa. Noh, kaikki ratkaisut eivät olleet ihan toimivia. Niinpä lipastoja tuli käänneltyä uusiin asentoihin, telkkari vedettiin siimalla kiinni tasoon, sohvan päälle kehiteltiin peitteitä ja erinäisen sisustustavara sai lähteä tai nousta pykälää korkeammalle viimeistäänkin sen jälkeen kun Aaltovaasi yletyttiin vetämään lattialle.

50-luvun keittiö, artekin tuoli, marimekon verho, vaaka, keittiö, punaiset laatat, Samu Franzen

Irlannissa asumme vuokralla omakotitalossa. Täällä maaseudun helmassa pikkukaupungissa nelimakuuhuoneisen asunnon (täällä asunnot ilmoitetaan huoneluvun, ei neliöiden mukaan) vuokra on kutakuinkin samoissa hinnoissa kun yksiön tai minikaksion vuokra Helsingin keskustassa. Tämä vuokrataso ei todellakaan koske koko Irlantia, sillä asuntojen saatavuus ja hinnat ovat pilvissä suurimmissa kaupungeissa. (Tästä aiheesta on suunnitelmissa tehdä oman postaus myöhemmin). Vuokran päälle tulee vielä sähkö- ja öljylasku. Öljyn kulutus vaihtelee todella paljon. Kesäkuukausina tulemme toimeen vähällä, sillä asuntoa ei juuri tarvitse lämmittää, mutta veden lämmittämiseen tarvitaan öljyä. Syksyä päin mennessä öljyn kulutus tulee taas kasvamaan huomattavasti, sillä säiden viiletessä tämä eristämätön tölli alkaa muuttumaan aikas viileäksi. Tosin viileämmilläkin säillä pidämme lämmitystä päällä vain osan aikaa päivästä, muuten öljyn kulutus menisi ihan tolkuttomaksi.

Vuokra-asunnot ovat lähes poikkeuksetta kalustettuja tai puoliksi kalustettuja. Tämä meidän asuttama tölli on kokonaan kalustettu. Toisinsanoen asunnosta löytyivät niin huonekalut, valaisimet, kodinkoneet kuin astiatkin. Suomesta toimme mukanamme lähinnä joitakin Nappulan kalusteita kuten pinnasängyn ja syöttötuolin. Sekä jotakin pientä sisustussälää, joilla vieraasta asuntoa sai hivenen omannäköiseksi. Toki ihan huonekalujen paikkaa vaihtamalla, poistamalla sitä sun tätä taulua, koriste-esinettä ja huonekalua sai asunnon näyttämään kotoisemmalta. Jos saisin päättää, en edelleenkään valitsisi itselleni moista ruokapöytää, kultareunakrumeluureja, golfaiheisia tauluja tai montaa muutakaan asiaa, joiden keskellä asumme. Onneksi kalusteet ovat pääpiirteittäin neutraaleita. Ja loppujen lopuksi silmä tottuu yhteen jos toiseen juttuun, vaikkeivat ne niin oman maun mukaista olisikaan.
Portaat, kaide, peili, taulut

Koska se alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa niistä vuokralla asumisen hyvistä puolista, ennen kuin homma lähti lapasesta, niin heitetään nyt edes yksi hyvä puoli ilmoille. Lasten kanssa asuminen valmiiksi kalustetussa ja korrektisti ilmaistuna elämän jälkiä siellä ja täällä olevassa talossa on aikamoinen etu. Ei nimittäin ole ihan kerta tai kaksi kun jotakin lelua on paukutettu jotakin pöytää tai muuta huonekalua vasten. Eipä ole tarvinnut varjella mitään perintö- tai designpöytää. Väriliitua on taidettu vahingossa kokeilla vähän sinne ja tänne. Ja sohvan päälliset. Ah, ne saa pois. Ja kyllä niitä on pestykin. On siis vain voinut todeta, etteivät nuo uudet pienet lommot ja jäljet tuolta vanhojen joukosta erotu. Toinen juttu onkin nuo kokolattiamatot, mutta ei mennä nyt niihin.

Suomessa vuokranantajalla on kunnossapitovelvollisuus, mikäli asunnosta hajoaa jotakin oleellista. Niin se on kaiketi Irlannissakin, mutta käytännössä homma ei kuitenkaan toimi niin. Tosiasiassa ketään ei tunnu kiinnostavan mikäli asunnossa on joitakin vikoja tai puutteita. Luulin alkuun, että kyse on vain meidän nuivasta vuokranantajasta, mutta olen kuullut samoja tarinoita monelta muultakin. Toimenpiteiden perään pitää kysyä ja kysyä ja sitten vain odottaa tuleeko jotakin tapahtumaan vaiko ei. Sinänsä se on aika erikoinen suhtautumistapa, että asunnonomistajilla on melkoisia summia kiinni asunnossa, mutta pienten korjaustöiden tekeminen, jolla asuntoa pidettäisiin paremmassa kunnossa ja käyttöikä pitenisi, ei vain naposta yhtään. 

Saimme viime viikolla välitysfirmalta, joka hoitaa asuntoon liittyvät asiat meidän ja vuokranantajan välillä, tiedonannon, jonka mukaan puutteet ja korjausehdotukset tulee vastedes antaa nettilomakkeella. Tartuimme huviksemme tarjoukseen ja teimme ilmoituksen kuvineen kaikkineen. Voin lyödä vetoa miten noiden korjausehdotusten kanssa käy, mutta onpahan taas yritetty!

*Keskimmäinen kuva: Samu Franzen



4 kommenttia:

  1. Veikkaan, että nettilaomakkeenne häviää taivaan tuuliin. Täällä ensimmäinen valitus aina jätetään täysin huomiotta. Sitten kun narisee toisen kerran niin siihen saatetaan reagoida ja vasta kolmannella toimitaan, jos silläkään. Kyllä se oma koti on vaan niin tärkeä. Muistan kun muutimme tänne meiltä loppui öljy tankista kaksi kertaa, kun siinä ei ollut minkäänlaista mittaria. Kepillä vaan koitettiin, että onko sitä öljyä jäljellä vai ei. Kun ostettiin oma talo vaihtui ensimmäiseksi öljylämmitin kaasuun. Ei ainakaan lopu kesken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Saara! Ihan samaa veikkaan, että sinne mustaan aukkoon se lomake katoaa (kuten ne muutkin kyselyt ja ilmoitukset). Tuota samaa "keppikikkaa" olemme itsekin käyttäneet, tätä nykyä on aika hyvä käsitys milloin öljyä tulee tilata lisää.

      Poista
  2. Asuin eron jälkeen viitisen vuotta eri vuokra -asunnoissa lähikaupungissa, aloittaen pahimmasta (ja halvimmasta) mahdollisesta: pari vinttikamaria ja keittiö kauppojen yläpuolella. Silloin (1998) ei vielä ollut niin standardina pesukoneita, keskuslämmitystä jne - luulen, että vasta talousbuumi ja sen mukanaan tuomat ulkomaalaiset avasivat vuokramarkkinat sijoittajille. Alettiin varta vasten rakentaa vuokra-asuntoja pikkukaupunkeihinkin. Seuraavan asunnon, talon jossa oli jopa pihamaa, kunnostin röttelöstä itse. Ja kolmas alkoi jo olla normaalin perheasunnon näköinen. Tapetit silti roikkuivat seiniltä ja ne ihanat likaiset kokolattiamatot...! Huonekalut olivat varmaan vuokraemännän vanhat romut. Huomasin, että kaikki korjaukset kannattaa mahiksien mukaan tehdä itse. Rakensin uuden aidan, maalasin taloa, istutin puutarhaa. Kun antoi kuitit vuokraemännälle, hän yleensä ilolla maksoi materiaalit kun sai työn ilmaiseksi. Muuten olisi saanut valittaa valittamasta päästyään. Ja irtisanomisaika oli aina just se kuukausi! Mitään turvaa vuokralaisena ei ollut, eikä ole nykyäänkään, kun asuntopula on niin älytön.

    Ihmettelin Suomeen muuttaessa hoitovastikkeita, joita maksellaan kerrostaloasunnoista. En ole ikinä kuullut, että Irlannissa olisi vastaavaa systeemiä. Miten hoidetaan kerrostalojen rempat, kun se aika koittaa? Kerrostaloasuminen on Irlannissa verrattain uusi juttu vielä.

    Öljymittatikuksi vanha harjanvarsi on muuten mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja kattavasta vastauksestasi Kulttuurikorppikotka!
      Melkoisissa asunnoissa olet asunut.
      Itse olemme tehneet pieniä kunnostuspuhteita, kuten todettu, vuokranantajaa ei kiinnosta.
      Kuulin vanhoilta naapureiltamme, että heillä oli 7kk vuokraturva. He olivat asuneet talossa seitsemän vuotta, kunnes vuokranantaja ilmoitti myyvänsä talon. Tosin ihan kauniisti ja korrektisti ei tätäkään tapausta valitettavasti hoidettu.

      Tuo onkin hyvä pointti, kuinka kerrostalon korjausrempat kustannetaan?

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!