Teimme paluun vihreälle saarelle
elokuun alussa. Mies palasi sorvin ääreen. Minulla ja lapsilla on
vielä menossa jonkinlainen lomankaltainen välitila.
Elokuu on Irlannissa vielä täysi
lomakuu, tarkoittaen sitä, että esikoulut, koulut ja harrasteet
ovat vielä lomalla ja alkavat/jatkuvat syyskuussa. Nappula tosin käy
elokuun ajan kahtena aamupäivänä viikossa päiväkodissa, samassa
paikassa, jossa hän on esikoulussa. Toive tähän tuli hoitajien
puolelta. Taka-ajatuksena on Nappulan englanninkielenkehitys. Ja
ratkaisu on vaikuttanut oikein hyvältä. Parina päivänä aamusta
noustaan kellon voimalla, toimitaan enemmässä tai vähemmässä
yhteisymmärryksessä ja lähdetään liikkeelle. Muina päivinä
ollaan kuin Ellun kanat ja toimitaan suurimmilta osin painovoiman ja
nälkätilan ohjaamina.
Sosiaalisista suhteista huomaan
lomakauden olemassaolon. Monet kaverini ovat matkoilla tai menossa
reissuilleen myöhemmin elokuun aikana – etenkin ne, joiden juuret
ovat jostakin toisesta maasta kuin tältä tuuliselta saarelta. Monen
kohdalla reissu kotimaahan on vasta edessäpäin.
Tässä pienessä ja tavallisessa
irlantilaisessa pikkukaupungissa lomakuun huomaa myös siitä, että
turistibusseihin ja ryhmiin törmää tuon tuosta. Monet
ohikulkumatkalla tai piipahtamassa hetken ennen siirtymistä
seuraavaan etappiin. Emme siis asu varsinaisessa
turistikeskittymässä. Viikon aikana olen kuitenkin opastanut
vaellusvermeisiin sonnustautunutta jenkkiryhmää ulkoilureitin
alkuun ja toista porukkaa ruusupuistoon ja yhtä pariskuntaa
sairaalaan. Tällä viimeisellä nyt ei varmaan ollut mitään tekoa
turismin kanssa. Jokatapauksessa rattaita lykkivä emäntä näyttää
ilmeisesti aina sopivan paikalliselta neuvonantajalta.
Elokuun lopulla pikkukaupungissamma
järjestetään vuoden suurin tapahtuma Rose of Tralee.
Kauneuskilpailut, joiden ympärille on kasattu kaikenlaista muuta
enemmänn ja vähemmän yhteensopivaa ohjelmaa. Ja sen valmisteluja
ei ole voinut jättää huomaamatta. Paikat, jotka muuten repsottavat
ympäri vuoden puunataan nyt kuntoon. Heijastinliivein
sonnustautuneilla työmiehillä on selvästi kiireisempää kuin
monina muina vuodenkierron päivinä. Kävelytietä reunustavia
lahonneita aitoja uusitaan, rikkaruohoja kuokitaan ennätysinnokkaasti
ja ryteikköidet pusikot saavat uusia muotoja. Keskustan pääkaduille
on laitettu ruusukuviodut koristevalot ja päänäyttämönä toimiva
teltta on noussut täyteen korkeuteensa.
Siitä huolimatta, että saan lasten
kanssa ottaa tämän kuukauden vielä lunkimmin odotan jo hieman
salaa selkeämpää rutiineihin siirtymistä. Mutta nautitaan nyt
vielä tästä. Toiveena olisi saada tietysti lomaan sopivia,
mahdollisimman vähäsateisia päiviä, mutta taitaapa kolahtaa
utopististen asioiden toivelaatikkoon.
Rattaita lykkivä tai lenkkeilevä Riikka on paitsi helposti lähestyttävä, myös kykenevä opastamaan nykyisessäkin asuinpaikassaaan melkein mihin vain. Häneltä minäkin neuvoa pyytäisin! Ja saisin.
VastaaPoistaSen verran näitä katuja on tullut tallattuja, että tutuiksi ovat tulleet.
Poista