Kouluun ilmoittautuminen Irlannissa

Irlannissa koulutaival alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää viisi. Koulun saa aloittaa jo vuotta aiemminkin eli sinä vuonna kun lapsi täyttää neljä, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni lapsi pidetään ennemmin kaksi vuotta esikoulussa (klik) ja koulu aloitetaan tämän jälkeen viisivuotiaana.

Kouluihin ilmoittautuminen ei hoidu vain kliks ja kloks täyttämällä kouluhakuilmoitus jossakin hienossa nettijärjestelmässä ja paikka aukeaisi käytännössä automaattisesti lähimpään kouluun. Ehei. Olemme Irlannissa. Ei ole niitä hienoja nettijärjestelmiä enkä tiedä onko mitään varsinaista arpaa heittävää koulutoimeakaan.

Irlannissa kaikki koulut ovat niin sanotusti omia erillisiä yksiköitään ja kouluihin tulee hakea suoraan, ilman asiaa hoitavia välikäsiä. Koulua aloittava lapsi ei mene lähes puoliautomaattisesti lähikouluun, vaan vanhemmat hakevat lapselle koulupaikkaa mieleisistään kouluista. Ja kuten arvata saattaa, toiset koulut ovat suositumpia kuin toiset. Olen kuullut tapauksista, joissa lapsi ilmoitetaan kouluun pian syntymänsä jälkeen. Tällä varmistellaan paikkaa siihen ennalta haluttuun kouluun. Viimeistään hakua suositellaan tekemään vuotta ennen koulun aloittamista. Meidän kohdalla Nappula aloittaisi koulun ensi syksynä täyttäessään viisi vuotta.

Olen ollut näiden kouluhakuhommien kanssa sopivasti pihalla, joten laitoin hiljattain ystävääni Googleen haun laulamaan paikkakunnan alakouluista ja aloin käymään listaa läpi kartan kanssa. Kyselin lisäksi tietoja muutamilta kavereilta, joiden lapset ovat aloittaneet koulun. Jokaiseen kouluun järjestetään yleensä keväisin avoimien ovien päiviä, jolloin mahdolliseen haettavaan opinahjoon pääsee tutustumaan. Itsehän missasin nämä kaikki, joten valinta tehtiin enemmän mutulla suositusten ja sijainnin suhteen.

Irlannissa lähes kaikki koulut ovat katolisia kouluja. Pikkukaupungistamme löytyy katolisten koulujen lisäksi yksi protestanttinen koulu sekä yksi koulu, jolla ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Kaikki lähialuumme alakoulut ovat sekakouluja, mutta erillisiä tyttö- ja poikakouluja löytyy edelleen.

Päädyin hakemaan paikkaa kahdesta koulusta, joista molemmista kuulin suosituksia.

Miten näihin kouluihin hakeminen sitten tapahtui?

Toisen koulun nettisivuilta löytyi hakemuspaperi, joka tuli printata, täyttää ja lähettää kouluun. Toisen valitsemani koulun nettisivuilta löytyi jopa nettilomake, jonka täyttämällä hakemisen pystyi tekemään. Molemmissa lomakkeissa kysyttiin lapsen nimi, syntymäaika, yhteystiedot, vanhempien yhteystiedot, mihin seurakuntaan oma asuinalue kuuluu (tästä ei ollut hajuakaan, onneksi oli taas kerran naapuri, jolta kysyä asiaa) sekä opiskeleeko kyseisessä koulussa muita lapsen sisaruksia. Mikäli koulussa on ennestään lapsen sisarusksia, on se kuulemma vahva tae saada koulupaikka toisellekin lapselle samasta koulusta. Muuten en tiedä mitkä luonnonvoimat auttavat saamaan paikan halutusta koulusta, varsinkaan jos ei ole ollut kovin aikaisin liikenteessä.

Toinen hakemistani kouluista on pienempi maaseutukoulu kaupungin ulkopuolella ja toinen suurempi koulu. Koulut sijaitsevat eri suunnissa, mutta molempiin on meiltä matkaa kolmisen kilometriä. Kovin lähellä kotiamme ei alakoulua olekaan, lähimpäänkin on muutama kilometri matkaa. Mikäli Nappula pääsisi jompaa kumpaan hakemistani kouluista ja aloittaisi koulutiensä täällä, olisi meillä väistämättä edessä toisen auton hankkiminen. Täällä lapsia tavataan kuljettaa kouluun, omasta näkökulmasta hyvinkin vanhaksi asti. Helposti nimittäin näkee vanhempien kuskaavan vielä lukioikäisiäkin kouluun. Tosin ymmärrän kyllä, jos koulu on kovin kaukana tai sinne joutuu kulkemaan pidemmän matkan maaseututeitä pitkin, joissa ei pientareita tunneta ja autot huristavat 100 km/h ohi.

Syy siihen, että olen kouluasian kanssa aika myöhään liikenteessä ja olin koko hakuprosessista autuaan pihalla, on se etten ole uhrannut ajatuksia asialle. Olen koko ajan ajatellut, ettemme ole täällä enää ensi syksynä Nappulan aloittaessa koulutietään. Koska tilanteemme on vielä epäselvä (tästä joskus lisää, kun minulla on aiheesta jotakin kirjoitettavaa), ajattelin että on parempi ottaa tämä kouluasia hoitoon. Kauhukuvani nimittäin on se, että asumme täällä edelleen ensi syksynä – tai siis täällä asuminen ei ole kauhukuvani – vaan se, että tajuan ettei lapselle ole koulupaikkaa, koska en ole viitsinyt tehdä asialle mitään. Nyt jään varmaakin postiluukun alle odottelemaan tippuuko sieltä joku sateinen päivä hyväksymiskirje johonkin kouluun ja sen jälkeen ihmettelemään mistä ja minkälaisia koulupukuja lapselle kuuluu hommata.