Olin tutkaillut karttoja jo aiemmin ja
pistänyt niemen kärjessä nöpöttävän Loop Headin majakan nimen
korvantaakse. Tuolla pitäisi joskus päästä käymään! Matka ei
linnuntietä ole mikään mahdoton, mutta käytännössä se tällä
konkkaronkalla tarkoittaa kuitenkin kokopäiväretkeä.
Elokuun viimeisellä viikolla, kun arki
ei ollut vielä alkanut ja mies oli työreissulla, mikä tarkoitti,
että minulla oli auto käytössä. Pakkasin eräänä aamuna lapset,
eväät, kantorepun, vaihtovaatteet ja sadevatteet autoon ja
ilmoitin, että nyt lähdemme majakkaretkelle! Teema sopi kuin nenä
päähän juuri edellisinä päivinä luettujen Muumikirjojen kanssa.
Loop Headin majakka sijaitsee
mantereella, Loop Headin niemen kärjessä. Meiltä nopein reitti
paikalle vaati kuitenkin lauttamatkailua. Näppäräksi koettu puoli
tuntia kestävää lauttamatka Kerryn kreivikunnasta Clairen
kreivikunnan puolelle on tullut tutuksi aiemmiltakin reissuilta.
Maksullinen lautta kulkee puolen tunnin välein.
Pian lauttamatkan jälkeen maisema
muuttui vähäpuisemmaksi. Ajelimme maalaisteitä pitkin, muutamien
pienten kylien läpi. Tie kulki peltojen ja nummien halki. Lehmät
tuijottivat laidunmailtaan ja tuulivoimalat nousivat ylväinä
vihreiden kumpujen takaa. Sinne tänne tienposkeen oli jäänyt
tönöttämään asunnottomaksi jääneitä taloja, joiden
pihapiirissä muraatti ja piikkipusikot olivat ottaneet vallan.
Kärkeä lähestyttäessä meri pilkehti nummien ja peltojen lomasta,
milloin toiselta, milloin molemmilta puolilta mutaista tietä.
Parkkeerasin auton majakan
parkkipaikalle. Oli aika päästää takapenkkiläisten höyryt
pihalle. Tuuli tuiversi milloin lempeämmin, milloin vähemmin
lempeämmin. Kävelimme nummilla ja ihailimme lähellä majakkaa
olevia jyrkkiä, meren työstämiä kallioseinämiä ja edessämme
avautuvaa loputtomantuntuista Atlanttia. Seuraavalle mantereelle
onkin matkaa. Katsoimme vuoroin aaltojen vellontaa ja vuoroin sitä
mitä eväspaketin sisältä avautuu. Hyvälle maistuivat eväät
näissä puitteissa, niinkuin aina ulkona.
Majakka itsessään oli ehkä pienoinen
pettymys. Mielessäni olin verrannut sitä jylhään Bengtskärin
majakkaan, mutta Loop Headissa ei ihan niihin kokoluokkiin päästy,
sillä majakan tornin korkeus on vain 23m. Majakan pihapiirissä oli
muutama rakennus. Entinen majakanvartian koti, joitakin
huoltorakennuksia ja itse majakka. Entiseen kotiin oli tehty pieni
museo, jossa kerrottiin paikan historiasta ja myös muista Irlannin
majakoista.
Samalle paikalle rakennettiin majakan
esiaste vuonna 1670. Se oli yksikerroksinen talo, jonka katolla
pidettiin tulta. Tilalle tehtiin uusia rakennelmia 1800 -luvun alussa
ja nykyinen majakkatorni valmistui 1854. Loop Headin majakka on
edelleen toiminnassa, se automatisoitiin 1991.
Kävimme pienen ryhmän mukana
tutustumassa itse majakkaan. Kipusimme ylös torniin kiertäviä
portaita. Huipulla pääsi ulos majakkaa kiertävälle tasanteelle.
Tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt ja lisännyt joukkoon ison
kourallisen vesipisaroita, joten lasten kauhistuneista huudoista
päätellen, totesin että maisemia on parempi kurkkia majakan
tyynemmältä puolelta.
Vaikka Loop Headin majakka ei ollut
kovin erikoinen paikkana, tekivät ympärillä avautuvat maisemat ja
matka majakalle minuun vaikutuksen. Muutamien kilometrien päässä
majakasta on myös muita käymisenarvoisia meren muovaamia
luontokohteita, kuten Bridges of Ross. Loop Headin niemimaa sijaitsee
muuten Wild Atlantic Wayn varrella, josta olen kirjoittanut aiemminkin (klik).
Loop Headin majakka on avoinna
maaliskuulta marraskuun alkuun. Pääsymaksu aikuisilta on 5€,
lapsilta 2€.
Irlannin saarella on yhteensä 12
isompaa, toiminnassa olevaa majakkaa, joihin pääsee tutustumaan.
Mikäli majakkamatkailu kiinnostaa, lisätietoa kannattaa lukea
täältä (klik).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!