Lähiretkiä

Olin suunnitellut vaelluskengät syyhyten, että käymme vapaapäivinä tutustumassa muutamiin lähialueiden luontokohteisiin. Kun taivaan väriskaala muistutti lauantaina lähinnä lonkeroa ja päälle vielä kestotihutus, niin totesimme taas kerran, että ulkoilutouhut kannattaa jättää toiseen ajankohtaan. Niinpä lähdimme etsimään valoa tunnelin päästä. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä meiltä löytyy nimittäin Grag Cave -niminen luolasto.

Tippukiviluolaan laskeuduttiin portaita pitkin. Turisteille oli kunnostettu noin puolen kilometrin mittainen pätkä, mutta kaiken kaikkiaan luolasto jatkui muutaman kilometrin verran. Luolassa vesi tiputteli ja maanalainen joki virtasi. Välillä luola kasvoi isoksi ja välillä kuljettiin kapeampaa käytävää pitkin. Vuosisatojen aikana veden muokkaamat kalkkikivet olivat saaneet uusia muotoja; puikkoja, tikkuja, suippoja kökkäreitä – lienee katsojan silmissä minä nuo muodostelmat haluaa nähdä :)

Grag Cave osoittautui varsin passeliksi sadepäivän paikaksi ja ylitti omat odotukset. Tunnelissa riitti luonnonihmeiden ihastelua ja maan päällä oli viihtyisä lounaskahvila ja sen jatkona HopLop -tyyppinen remuamo. Oli melkoinen ero rauhallisen tippukiviluolan, lounaspaikan ja sisäleikkipuiston välillä, missä vilinää ja vilskettä riitti hivenen liikaakin. Nappula pääsi kaltaistensa pariin ja pallomeri ja muut härpäkkeet imivät mehut kiitettävää tahtia.

Onneksi tässä maassa, missä sääolosuhteet ovat ennemmin epävakaat kuin vakaat on ymmärretty erilaisten sisäleikkipaikkojen olemassaolo. Ovat nimittäin pelastaneet jo tähänkin mennessä aika monta päivää. Enkä tarkoita nyt vain noita HopLop -tyyppisiä sisäleikkipuistoja vaan myös monia kahviloita ja ravintoloita, joista löytyy lasten leikkialue.

Sunnuntaina päätimme lähteä pienelle ajelulle. Arkisin kun oma reviiri kulkee muutaman kilometrin päässä kodista, niin viikonloppuisin on mukava käydä auton kanssa katsastamassa hieman etäämmällä olevia paikkoja. En voi edelleenkään muuta kun hehkuttaa erinomaista sijaintiamme. Jo alle puolen tunnin matkan päästä löytyy niin paljon hienoja paikkoja ja niistäkin vasta murto-osa nähty.

Vajaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä odotti hieno kilometrien mittainen Banna Strandin hiekkaranta. Tuuli tuiversi voimakkaasti ja Atlantti esitteli vaahtopäitä. Vaan onpa niillä aalloilla tuhansia kilometrejä matkaa tänne tultavana toiselta mantereelta. Tuuli piti huolen siitä, että ilma tuli ainakin vaihdettua keuhkoissa. Ulkoilijoita näkyi muutamia muitakin ja muutama surffarikin puikkelehti aaltojen välissä. Mulla olisi varmaan saanut olla viisinkertainen märkäpuku, että mut olisi saanut siihen veteen. Lähinnä jäin haaveilemaan hivenen laimeammasta tuulesta ja lenkkareista. Ranta olisi nimittäin ollut täydellinen juoksualusta.

Paluumatkalla löydettiin lähikylästä ihanan kodikas pubi, jonne jäätiin myöhäiselle lounaalle. Herkulliset ja täyttävät annokset kruunasi vielä meidän jälkkärit: Baileys- ja Guinnesskakut. Ruoan jälkeen haaveilin lähinnä kotona odottavista kiristämättömistä collegehousuista ja tuskailin kotimatkan puristavan turvavyön kanssa. Ettei vaan olisi tullut taas syötyä hivenen liikaa? Useampi tunti myöhemmin kotisohvalla istuessa voi edelleen todeta, että tehtiin oikein hyvä lähiretki, vaikkakin kupu on vieläkin täysi ja hiukset täynnä merituulen tuivertamaa hiekkaa.