10. lokakuuta 2018

Arkijuttuja

Potkupyörä, pallotakki, pyöräilykypärä
Meillä on arki pyörinyt täysillä pian puolitoista kuukautta. Toisin sanoen siitä saakka kun Nappula aloitti eskarin syyskuun alussa. Sen myötä alkoivat monet muutkin nykyiset arkimenot ja tekemiset. Eniten meidän arkea raamittavat kuitenkin Nappulan eskariajat, hän on siellä joka arkipäivä neljä tuntia.

Useammalle aamupäivälle minulla ja Paddylla on ohjelmaa. Jatkan Nappulan heitettyäni kulkuani johonkin harrastuksiimme. Tosiasiassa Nappulan heittämisen ja harrastuksen alkamisen väliin jää aina sopiva klappi, jolloin kävelen ympäriinsä ja yritän saada Paddyn vaipumaan uneen. Toisinaan paremmalla, toisinaan huonommalla menestyksellä. 
Punainen ovi, vaaleanpunainen talo, väsynyt äiti

Aloitin pian Irlantiin muutettuamme käymään Nappulan kanssa niin sanotussa taaperokerhossa - vanhempi&lapsi - kerhossa. Ja olen jatkanut edelleen siellä käymistä, vaikka Paddy ehkä onkin vielä hieman pieni ryhmään. Ryhmässä käy paljon tuttuja äitejä, joten se on minulle päivän sosiaalinen tapahtuma samalla kun Paddy ryömii pitkin lattioita.

Tämän lisäksi käyn yhtenä aamupäivänä hieman vauvamuskarin tapaisella tunnilla ja kerran viikossa äiti&vauva pilateksessa. Pilatesohjaajamme on ottanut tavaksi, että kaikki kynnelle kykenevät tapaavat vielä tunnin jälkeen läheisessä kahvilassa. Ja se onkin vallan kiva tapa, koska tunnin aikana muiden kanssa ei tule juteltua. Oma kahvitteluni jää tosin aina hieman lyhkäiseksi, koska minun on kiirehdittävä hakemaan Nappulaa. 
Nallehousut, kuumailmapallobody, koiratyyny

Haettuani Nappulan päivämme ovat toistaiseksi olleet melko kotipainotteisia. Sisäleikkejä, ulkoilua ja pihallaolemista sekä kaupassakäymistä. Välillä olen sopinut joitakin kaveritreffejä iltapäiväksi, mutta Nappula on ollut eskarin aloittamisen jälkeen aika väsynyt. Joten monesti sen väsyneen ja kiukuttelevat lapsen kanssa on helpompi olla kotiympyröissä. Omalta osalta iltapäivät kuluvat pitkälti kotiaskareissa, ruoanlaittamista, pyykkäämistä, siivoilua, pihahommia ja mitä näitä muita hohdokkaita hommia nyt onkin.

Syyskuun alussa palasin salille, jossa tapasin aiemmin käydä. Laitoin jäsenyyden tammikuun alussa jäihin, koska silloisen mahan kanssa cross fit -henkisten treenien tekeminen alkoi olemaan turhan raskasta. Toiveissa olisi päästä kolmena iltana viikossa treenaamaan ja saamaan hieman omaa aikaa. Alkuun tämä onnistuikin, mutta viime viikkoina miehen työpäivät ovat venyneet niin pitkiksi, että tunneillepääsystä ja omasta ajasta on voinut vain haaveilla.

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea ihan tavallisesta arjesta vähän erilaisessa ympäristössä.
    T. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marsa!
      Helposti sitä tulee kieltämättä kirjoitettua kaikesta muusta, kun se perusarki on hyvinkin tavallista :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!