Miehen tullessa perjantaina töistä kotiin olisin ollut valmis itsekin nukkumaan, mutta väsymyksestä huolimatta lähdin avajaisiin. Kaverini perusti yhtiökumppaninsa kanssa kauneussalongin ja olin saanut kutsun sen avajaisiin. Oikein nauratti, etten taida oikein pukluisine kotilököhousuineni kuulua kohderyhmään, mutta mennään nyt kun on kutsuttu. Ja olipa syy kaivaa kaapista jotakin muuta päällepantavaa.
Vaikka väsytti, niin täytyy sanoa, että elo avajaisissa ja se että lähdimme sen jälkeen kavereiden kanssa syömään ja niille kuuluisille yksille piristi mieltä enemmän kuin nukkuminen. Hyvä seura, parempi mieli, niin sen sanonnan varmaan kuuluisi mennä.
Lauantaina vaalimme perinteitä. Olimme vuosi sitten kaveriperheen kanssa Dingle Food Festivaleilla. Erinomaisen kokemuksen jälkeen sovimmekin, että ensi vuonna mennään uudestaan. Epäilin hieman käynnin muodostumista perinteeksi, sillä kaverit saivat kolmannen lapsensa noin kuukausi sitten. Vaan tämäpä ei onneksi tuntunut heitä hidastavan, vaan he olivat innolla mukana. Niinpä tukimme rattainemme Dinglen katuja ja kujia ja maistelimme ihania herkkuja.
Kyseinen ruokafestivaali on kovaa kyytiä taistelemassa suosikkitapahtumani kärkisijoista. Jännä juttu sinänsä, että tapahtuma, jonka keskiössä ovat hyvä ruoka, juoma ja tunnelma uppoavat tähän emäntään.
Sunnuntai oli puolestaan sellaista löysää vanumista. Tavallaan emme tehneet mitään, mutta kaikenlaista pientä kuitenkin. Ulkoilua, kotipuuhailuja, juoksulenkki sekä muutamat to do -listan asiat saivat raksin päälleen. Tällaisen päivän jälkeen on taas hyvä lähteä uuteen viikkoon.
Kadehdittavaa energiaa!!!
VastaaPoista