Nyt on sekaisin päivät ja vuodenajat.
Täällä oli maanantaina arkipyhä, joten eilinen tuntui tietysti
sunnuntailta ja tämä päivä maanantailta. Vaan eipä se niin
menekään. Päivien sekoilun lisäksi tuntuu, kun kalenterissa olisi
tehty viikonlopun aikana roima hyppäys eteenpäin. Muutamat viime
päivät on nimittäin tuntunut ihan syksyltä. Taivas on ollut
tasaisen harmaa, kova tuuli ja kuurottainen piiskaava sade ovat
tuoneet syksyn tuntua. Lisäksi tuuli on puhaltanut takapihan
kivetyksen täyteen kuivia ruskeita lehtiä. Ulkoilussa on palattu
viime päivänä siihen irlantilaiseen perusmenoon mikä on yhtä
kuin alati kastuvat lenkkarit ja sadesuojan kestokäyttö. Onneksi
lahjaksi saamani sateenvarjo on toiminut jälleen kerran
korvaamattomana kaverina. Eikä ole muuten ollut moksiskaan näissä
tuulissa, ne perusvarjot olisivat sanoneet jo monta kertaa riks ja
räks.
Postauksen kuvat ovat varmasti
viikonlopun tyynimmältä hetkeltä, kun kävimme metsäretkellä.
Huonojen säiden vuoksi oli pakko keksiä jotakin muuta mielessä
juosseiden rantahaaveiden sijaan.
Vaikka syksyltä tuntuu, niin kiivaasti
kalenteri etenee kohti keskikesää. Siitäkin huolimatta, että
Saariselällä avataan uutisten mukaan laskettelurinteet uudelleen
kesäkautta varten. Ajan kiitäminen tarkoittaa meidän tapauksessa
sitä, että jo parin hassun viikon päästä heitetään reput
selkään ja matkataan kohti Suomea. Ja kieltämättä, vaikka sitä
vielä tiukasti täällä vihreällä saarella seistaan – tuulesta
huolimatta – niin ajatukset ovat jo osittain Suomessa ja Suomen
kesässä.
Matkaan lähtöä ei varsinaisesti
helpota se, että pieni seuraneitini on alkanut voimakkaammin
osoittaa uhmaiän merkkejä. "Ei, ei ja ei" kuuluu
vakiofraaseihin samaten itkupotkuraivarit siitä, kun haluaisi
rattaissa istumisen sijaan mieluummin kävellä. Sanoisin silti, että
vähällä on päästy, mutta tähän tämä ei taatusti tule vielä
jäämään. Voi olla, että saan vielä kokea herkkuhetkiä
lentokoneissa, joissa tuo vielä toistaiseksi alle kaksivuotias
matkustaa sylissäni. Sekä todennäköisesti estellä
karkailuyrityksiä lentokentillä. Edessä tulee olemaan useampi viikko
yh-äitinä, ennen kuin mies seuraa meitä kesälomiensa puitteissa
Suomeen. Että, jos törmäätte tuossa muutaman viikon päästä
lentokentällä emäntään, joka tuijottaa eteensä ja yrittää kerätä
itseään ja laskea samalla hitaasti kymmeneen, niin se olen sitten minä.
Kuule täällä usein tuntuu, että keväästä siirrtytään suoraan syksyyn ja kesä jää välistä pois. Toivotaan, että näin ei käy tänä vuonna. Mukavaa Suomen lomaa!
VastaaPoistaSen vuoksi monet ovatkin varmaan hehkuttaneet sitä "mukavaa Irlannin kevättä" :) Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, että se kesäkin sieltä tulee.
PoistaKiitos kommentista ja toivotuksista.
Kahden maan kansalaisen osa on vauhdikas ja kiinnostava; lyhyellä kotimaan kaudella eletään lähes koko vuoden annos sukulaisten, ystävien ja tuttujen kanssa: Kaikki haluavat nähdä ja kuulla kaiken! Isovanhemmat ovat lähtökuopissaan tarjoamassa hoitoapuaan, tervetuloa pikkuinen oman tahdon kanssa!!
VastaaPoistaPistänkin sitten varaten hoitovuoroja koko alkuvuoden edestä :) Kiitos tarjouksesta!
PoistaJa tottahan tuo, ystäviä ja tuttuja tulee varmasti kesän aikana nähtyä enemmän kuin tavallisesti.