Elämä vauvan kanssa on:
- Imettämisestä, välillä lähes jatkuvaa imettämisestä. Valkovenäläisbaari on avoinna 24/7. Meillä noiden aukioloaikataulujen kanssa ei ole niin nökönuukaa.
- Liukuhihnalta menevää vaipanvaihtoa. Ja niitä dijonsinapin värisiä vaippoja. Muista nyt, miksi kaunis periaatteeni kestovaippojen käyttämisestä jäi Nappulan kohdalla puolitiehen.
- Hutilaukauksia ja pukluja, mikä tarkoittaa yhtä kuin ekspotentiaalista pyykkimäärän kasvamista.
- Harsoja. Ja taas uusia, puhtaita, kuivia harsoja.
- Harmituksia. Sitten kun harmittaa, niin huudetaan heti ja kovaa. Nupit kaakkoon samoin tein.
- Sitten kun sille päälle satutaan, niin nukutaan pitkään. Monta tuntia kerralla. (tätä en pane lainkaan pahakseni) Mikä tarkoitaa sitä, että täytyy käydä tarkistamassa vieläkö se pikkukaveri hengittää.
- Lähes mahdottomuus saada molemmat kädet vapaiksi. Jostakin syystä molemmat lapseni ovat viihtyneet vauvoina lähes vain ja ainoastaan sylissä.
- Sitten kun sen syliin sikeästi nukahtaneen vauvan asettelee jonnekin, on se lähes varma tapa saada kaveri heräämään noin viiden minuutin jälkeen.
- Ajatuksia siitä kuinka ihanaa olikaan syödä ruoka alusta loppuun saakka ilman keskeytyksiä.
- Keskeytettyjä yöunia. Koiranunta.
- Mutta sitten kun katselet sitä sylissä tuhisevaa nyyttiä tai saat vastaukseksi jotakin hymyntapaista, olet kaikesta huolimatta ihan myyty ja unohdat ne kaikki huudot ja puolitiehen jääneet ateriat.
Uskomaton käärö,joka pyörittää koko maailmaansa ihan viattomasti ja itsestäänselvästi. Ei kahta kysymystä, ei yhtäkään, kenen asia kuunnellaan ensin, kenen sitten ja kenen joskus myöhemmin, ellei ensin mainituille tule sillä välin uutta asiaa.
VastaaPoistaNiin se on, että kaikki asiat kysytään ensin vauvalta.
Ei siinä ehdi elämän tarkoitusta miettiä: se on jokaisessa syötössä, vaipan vaihdossa, lohdutuksessa, uneen tuudittamisessa...
Käärö on kieltämättä ottanut etulyöntiaseman siitä kenen pillin mukaan tanssitaan.
Poista