Vaihdetaanko osia?

Mies on ollut reilun viikon kotona. Hän on vienyt ja hakenut Nappulaa hoitopäivinä päiväkotiin. Käynyt kaupassa, Nappulan kanssa ulkoilemassa ja kirjastossa, se oli samalla hänen ensimmäinen kirjastokäyntinsä tällä. Tehnyt toisin sanoen monia niitä asioita, joita itse puuhastelen arkisin. Arkea opetellessa uuden tulokkaan kanssa, miehen kotonaolosta ja sitä edeltäneestä hänen isänsä meillä olosta on ollut todella iso apu minulle.

Miehen ollessa kotona olemme käyneet hoitamassa yhtä jos toista asiaa. Käyneet lounaalla koko porukalla tai melkein kahdestaan eli Paddyn nukkuessa vaunuissa.

Reiluun viikkoon mahtuneen monen keskustakäynnin aikana mies on esittänyt minulle kerran jos toisenkin kysymyksen "Mistä sinä hänet tunnet?" kun olen tervehtinyt tai jutustellut jonkun vastaantulijan kanssa. Milloin vastaan on tullut "sama mies, joka yleensä kävelee aamupäivisin minua vastaan", milloin Nappulan päiväkotikaverin vanhempi, jonka kanssa olen monesti jutellut päiväkodin ovensuussa ja milloin taas tuttu vanhempi-lapsi -kerhosta.

Kahvilassa miehen kulmakarvat värähtävät kun hän tajusi, että kahvilan henkilökunta tuntee minut ja tulee hyvin tuttavallisesti juttelemaan ja onnittelemaan vauvasta. "Kukas tuo sitten oli?", hän kysyy eräästä kahvilan asiakkaasta, joka tulee myös onnittelemaan. "Hän on töissä eräässä pienessä kasvisruokapaikassa, jossa olen käynyt aika useasti lounaalla."

"Voisin vaihtaa osia kanssasi ihan milloin vaan. Arkesi kuulostaa aika lailla erilaiselta kun omani, joka on jatkuvaa hektisyyttä työpaikalla."

Itsellä on aika ajoin olo, että menisin lastenhoidon ja kotipyörityksen sijaan oikein mielelläni töihin. Tekemään jotakin aikuisten ihmisten kanssa. Tosin niihin miehen 12 tuntisiin päiviin en olisi kuitenkaan valmis vaihtamaan. Eli jatketaan nyt vielä tällä jaolla eteenpäin.