Sairaanhoitaja yllättää

Pari päivää sairaalasta kotiintulon jälkeen portillemme pelmahti rivakanoloinen nainen laukkuineen. Kotisairaanhoitaja, hän esittäytyi. Olen yrittänyt tavoittaa sinua. 
Jepulis, aamupäivän aikana olin saanut muutaman soiton tuntemattomasta numerosta ja soittanut takaisin, mutta vastavuoroisesti niihin ei oltu vastattu. Tosin miestäni lainatakseni ”turha sulle on soitella, kun et kuitenkaan koskaan vastaa”. Pitää aikalailla kutinsa. Puhelin on yleensä eri huoneessa kun olen itse tai jos se on laukussa tai takintaskussa kun olen liikenteessä, en kuitenkaan kuule sen soivan. Eli siinähän soittelette, tätä emäntää ei niin vain saa kiinni. Eikä siinä, että olisin muka niin kiireinen, vaan en yleensä kuule puhelinta.

Ja sitten takaisin siihen sairaanhoitajaan.

Hän halusi tulla sisälle tutkimaan juuri kotiin tullutta vauvaa. Täytyy sanoa, että sillä hetkellä hävetti. Asunto oli kuin pommin jäljiltä ja vaipassa haiskahtivat tuoreet aromit. Sentään itselläni oli vaatteet päällä. Ei sinänsä, että hiihtelisin vain alasti kotona, mutta jostakin syystä jo hyvän aikaa sitten parhaat päivänsä nähneestä kylpytakista on kuoriutunut kotiuniformuni. Pyysin sairaanhoitajan olohuoneeseen, jossa Nappula oli aamupäivän leikkinyt jotakin, jonka seurauksena sohvatyynyt oli levitelty ympäri huonetta ja niiden päälle aseteltu pehmoleluja ja muuta ryönää. Tein polkua peremmälle huoneeseen potkiskellen samalla leluja pois tieltä ja pahoittelin epäsiisteyttä. Hilpaisin vielä vaihtamaan Paddyn vaippaa, ennen kuin päästin sairaanhoitajan hommiin.

Irlannissa vauva viedään ensimmäiselle perhelääkärikäynnille kahden viikon ikäisenä. Tällaisesta kotisairaanhoitajan olemassaolosta en tiennyt mitään. Sairaalassa mainittiin public health nurse :sta, mutta en osannut yhdistää sitä tällaiseksi kiertäväksi terveyslähettilääksi. Kotisairaanhoitaja tuli ennen perhelääkärikäyntiä punnitsemaan ja mittaamaan vauvan ja jutustelemaan meidän vanhempien kanssa sekä tarkastamaan leikkaushaavani paranemista. Hartaasti toivoin, ettei hän katsellut liikaa sillä silmällä meidän kotioloja, koska siihen sarakkeeseen tuli tällä kertaa pitkä miinus. Miinusta tuli siitäkin, että kerroin vauvan nukkuvan vieressäni pinnasängyn sijaan.

Sairaanhoitaja sanoi soittelevansa ja tulevansa vielä toistamiseen, koska Paddyn ensimmäinen perhelääkärikäynti meni arkipyhien seurauksena pidemmälle kuin kahden viikon päähän.

Seuraavaan kotisairaanhoitajan käyntiin osasin sentään varautua. Keräsin lelut kasaan, tein eteiseen tilaa, ulkoilutin imuria. Keittiössäkin tavarat olivat paikoillaan. ”Noin se äitisi yrittää huijata sairaanhoitajaa”, jutusteli mies Paddylle. Hoitaja tutki Paddyn ja minut. Selvitteli sitä sun tätä ja kyseli vointia. Luulin, että hoitajan vierailut olisivat nyt tässä, mutta mitäpä vielä. Sanoi soittavansa taas parin viikon päästä seuraavasta käynnistä ja suunnitteli myös käyntiä, jossa tarkastaisi Paddyn tilan kolmen kuukauden iässä ja tekisi samalla Nappulalle pituus- ja painoseurannan. Yritän siis pitää huushollikulissia vastaisuudessakin siinä kunnossa kun toivoisin sen aina olevan. Tiedän kyllä sen illuusion särkyvän tässä elämäntilanteessa suunnilleen yhtä nopeasti kuin imuri on palannut takaisin parkkiruutuunsa.