9. syyskuuta 2017

Cliffs of Moher




Kävimme katsomassa Irlannin suosituinta luontonähtävyyttä, Cliffs of Moheria. Nämä jylhät kallioleikkaukset sijaitsevat Irlannin länsi-rannikolla, noin 70 km Galwayn eteläpuolella. Olin toki nähnyt kuvia kohteesta ja paikka on arvatenkin ollut "täytyy päästä käymään -listalla". En ollut kuitenkaan sen tarkemmin selvitellyt millaisesta paikasta on itse asiassa kyse.

Lähdettyämme aamupäivällä ajelemaan Galwaysta kohti nähtävyyttä oli kovin sumuista ja mielessä ajatus, että tuleeko siellä edes näkemään mitään? Sellaisella hernerokkasumulla näkyvyys oli lähellä nollaa. Teimme matkaa pääosin Wild Atlantic Way :a pitkin, joka on Irlannin Länsirannikkoa kiemurteleva, Atlantin rantoja pitkälti myötäilevä tieosuus. Tien varrella on monia julmetun kauniita luontokohteita. Matkaa koko pohjoisesta etelään menevälle tieosuudelle kertyy yhteensä 2500 km, mutta meidän osuus tästä kauniista kokonaisuudesta oli tällä haavaa vain rapiat sata kilometriä.

Sumusta huolimatta pysähdyimme muutamaan otteeseen matkanvarrella katsastamaan maisemia. Rikkonaista rantakalliokkoa katsellessa muistin taas sen tosiasian, että pelkään korkeita paikkoja. Mies meni kurkistelemaan Nappula sylissään eräällä pysähdyspaikallamme näkymää korkeiden rantakallioiden yli. Pysyttelin suosiolla taaempana, mutta oli tietysti pakko aloittaa vouhottaminen ja ohjeistaminen siitä että, "yhtään lähemmäs reunaa et sitten mene...tai...tai..." Ja nähtävästi ohjeistus alkoi olemaan jo sen sorttista, että kauempana kävellyt saksalaisturisti naureskeli minulle. Tuli siinä sitten elävästi mieleen vuosia sitten Skotlantiin tekemämme vaellusreissu, jossa vuorenharjanteella huusin samaisia neuvoja niin kovaan ääneen, että jopa heinää kaikessa rauhassa mussuttavat lampaat juoksivat karkuun.

Niin. Tämän kokemuksen siivittämänä aloin miettimään, onkohan tässä mitään järkeä lähteä katsomaan korkeita kallioita, jos puntit tutisevat jo pienemmästäkin pudotuksesta.

Cliffs of Moher

Cliffs of Moher view

Pelko osoittautui onneksi aiheettomaksi, sillä Cliffs of Moherilla oli varauduttu turisteihin ja muihinkin korkeanpaikankammoisiin. Turisteja paikassa oli paljon, mutta ei kuitenkaan liiaksi saakka. Ja turismiin oli selkeästi panostettu. Paikalta löytyi asiallinen vierailukeskus palveluineen ja näyttelyineen, hyvät opasteet sekä leveä päällystetty kävelytie, jossa pääsi mainiosti etenemään rattaidenkin kanssa. Ja omaksi onnekseni rantatörmää suojasi sopivan korkea kiviaita, jonka suojista oli turvallista kurkkia maisemia ja räpsiä kuvia. Päällystetyn kävelytien varrella oli kolme tasannetta, joilta pääsi ihailemaan maisemia. Kävelytien ulkopuolellakin sai liikkua omalla vastuulla ja poluista päätellen yksi jos toinenkin jatkoi matkaansa opastetun alueen ulkopuolelle. Alueen ulkopuolella oleva polku oli suhteellisen viettävä ja kapea, joten sinne suunnatessa kannattaa varata hyvät jalkineet. Itsekin kävin siellä tallustelemassa muutaman paremman valokuvauspaikan toivossa, mutta totesin pian sen kivimuurin takana kävelemisen mielekkäämmäksi.

Cliffs of Moher on avoinna ympäri vuoden. Pääsymaksu alueelle oli aikuisilta 6 euroa ja alle 16 -vuotiailta ilmainen. Sisäänpääsy sisälsi auton parkkimaksun. Cliffs of Moherille näytetään tekevän useiden eri matkanjärjestäjien toimesta bussiretkiä ainakin Galwaysta käsin.

Kallioleikkaukset ovat ainakin monien puffinien ja muiden merilintujen koti. Näitä söpöläislintuja voi nähdä erityisesti kesäkuukausina kalastusreissuillaan, mutta vahva veikkaus on, että niitä joutuu ylhäältä käsin tutkailemaan kiikareiden linssien läpi.

Monesti olen näitä Irlannin säitä parjannut, mutta tällä kertaa meitä lykästi. Sumu nimittäin hälveni, taivas oli sininen ja aurinko pilkahteli lämpimästi kun pääsimme Cliffs of Moherille. Ja kieltämättä, vaikka turistipaikassa olikin, niin näky oli vaikuttava. Kalliot nousevat suoraan merestä korkeimmillaan 214m merenpinnasta ja jatkuvat yhteensä 8 kilometriä. Ympärillä on sinisenä aaltoilevaa merta, harmaita kallioita ja takana kukkuloina nousevia vihreitä niittyjä. Atlantin tyrskyjen hakatessa korkeita pitkälle jatkuvia kallioleikkauksia vasten tuli kieltämättä sellainen olo kun seisoisi maailman reunalla. Vaikka tässä tapauksessa se tapahtuikin sieltä kiviaidan luoman turvan takaa.

Cliffs of Moher

Cliffs of Moher

9 kommenttia:

  1. Aika huikeat maisemat kyllä!

    VastaaPoista
  2. Kyllä näitä kelpasi katsella...ja aina tuntuu vain tulevan uusia.

    VastaaPoista
  3. Cliffs of Moher on kyllä henkeäsalpaava! Minä kävin siellä Dublinista käsin päiväretkellä, sieltäkin siis onnistuu helposti monen eri järjestäjän kautta. Siinä Moherin ja Galwayn välissä on Burren, joka on myös erikoinen ja kaunis. Tavallaan "kuumaisemaa", kalliota, mutta olen ymmärtänyt, että alueella on kuitenkin rikas kasvillisuus.

    Mayo ja siitä ylöspäin on minulla vielä käymättä, mutta sieltäkin olen nähnyt niin hienoja kuvia, että listalla on :) -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, että kuljetuksia järjestetään Dublinistakin käsin. Meiltä meni se Burren vähän ohi sen sankan sumun vuoksi, pysähdyimme vähän ennen sitä ja silläkin paikalla luonto oli todella karua, mutta näkyvyys valitettavasti kovin huono. Täytyy yrittää ajella sitä reittiä vielä toistekin paremmalla säällä.
      Pohjoisempaan, Mayon suuntaan täytyy myös ehdottomasti päästä jossakin vaiheessa täällä oleilua.
      Kauniita luontokohteita täällä kyllä riittää!

      Poista
    2. Ai niin, sumu! Se kyllä voi harmillisesti peittää näkymät.

      Jos teillä on jossain vaiheessa pari päivää vapaata, kannattaa ajella myös Pohjois-Irlannin puolelle rannikolle. Causeway Coastal routen varrella on mm. Dunluce Castle, uskomattoman hieno luonnonmuodostelma Giant's Causeway (myös Unescon maailmanperintökohde) ja Carrick-a-Rede, jonka riippusillan ylitys saa polvet tutisemaan :) Ja vaikka ei sillalle menisikään, pelkästään jo maisemien takia kannattaa käydä.

      Olen menossa alueelle jo toisen kerran muutaman viikon päästä :) -Johanna

      Poista
    3. Kiitos vinkeistä Johanna! Laitan korvantaakse.
      Viheliäinen sumu voi harmillisesti peittää näkymät. Onneksi tällä reissulla onnisti.
      Mukavaa reissua!

      Poista
    4. Kiitos! Kovasti kyllä odotan, edellisestä Irlanti-reissusta on vuosi. -Johanna

      Poista
  4. Kuvatkin - vaikka ovat vain kalpeita kuvia todellisuuteen verrattuna - kertovat, että uskomattomassa paikassa olette olleet.
    Hyvä valinta lähteä matkalle luottaen siihen, että pilvet väistyvät.

    Mukavahan se on, että maailman reunalla syntyy keskustelua, kuinka reunalle kenenkin mielestä voi mennä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, eiväthän nup kuvat pääse oikeuksiinsa. Todellisuus on aina kuvia huikaisevampaa. Täällä tuo sää vaihtelee niin paljon ja äkisti, että välillä kannattaa vain luottaa tuuriin, vaikkei se tunnetusti aina niin hyvä olekaan :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!